Tänään melko sateinen ilma. Kuuro nousussa, ja kasteli tietenkin, mutta lämmintä sadetta. Ei haitannut. Ylhäällä lempikukkani lapsuudesta saakkaKukan nimeä en tiedä, mutta lemmikiksi sitä itse nimitin. Näitä vain harvoin enään luonnosta löytää, mutta mökkituntumassa kasvaa. Samoin kasvaa ahomansikkaa, mesikkaa, kauniita todella kookkaita saniaisia. Sellaista kuin ennen oli vähän joka paikassa. Ajat ovat muuttuneet. Muistan kun kesät juostiin paljain varpain. Johtuiko siitä, että ei ollut vanhemmilla vara osta monia kenkiä vai mistä lie. Variksen saappaat oli joka kesä. Kaikki kanavat ja ojat sekä niityt juostiin ja etsittiin luonnon ihanuuksia, kuten kukkia äidille, marjoja omaan suuhun. Naapureiden lasten kanssa pelattiin erilaisia pelejä. Rinttaa, vistiä kuminauhalla, pum pum sotaa metsikössä, kymmenen tikkua laudalla, peiliä, kauppa oli myös yksi. Vähän kepposiakin, kuten lompakkoon naru ja lompakko tielle. Ojassahan sitä jännitettiin, että ottaako joku ja sitten piti nopeasti nykäistä lompakko ojaan. Pahvilaatikkokin piti täyttää kahvi ym tyhjillä paketeilla, jotka sitten täytettiin jollain että näyttäisivät aidoilta. sitten laatikko narulla kiinni ja tienvarteen, kuin olis pudonnut joltakin. Aikuisethan kävivät kauppaostoksilla pyörällä, ostokset takatuupparilla usei pahvilaatikossa. Tarkoitus oli saada hyvät naurut, jos aikuiset erehtyvät nostamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti