Evästä lapsille

Evästä etsimässä.  Olen kuullut sanottavan, että käki ei ole maassa koskaan.  mutta jos oikein tarkoin katsot ylimmäisiä kuvin, kiven edessä ja toisessa kuvassa juuri maasta noussut puuhun.  Hätä ei lue lakia, evästä on löydyttävä.  Käki on varmaan pesinyt naapurisaareen, koska päivittäin hakee syötävää meidän saaresta ja kantaa lapsilleen.  Touhua noilla riittää, tukkakoskelo hakee saaren rannasta evästä ja näyttää naapurisaaressa olevan västin pesä, sekin vierailee meillä etsimässä ruokaa.  Kiirettä emillä riittää, sillä lasten kasvuvauhti on todella kovaa.  Muutamassa viikossa oman kokoisksi kasvattaa.

Alppiruusu ja myssyt sekä tossut

Alppiruusussa on todella hennon, kaunniin punaiset kukat ja niin taidokkaat.

Muutama myssy ja töppöset.  Nuo balleriinat teetätti töitä, ainakin neljä tossua tein ennenkuin sain jujusta kiinni, mutta nyt ovat kivat pikkuvarpaille kesätossuksi.

Laituriprojekti valmis

Vihdoin laituriprojekti valmistui.  Kaiteessa käytettiin aiemmin latoa rakennettaessa jäänyttä kuorittua puuta.  Tuli tämän saaren näköinen, koska olemme säilyttäneet aikaisemman omistajan jättämiä aidanteita ja kärrynpyöriä, mm. Nyt kaide on niin tukeva, että ei heti kaadu, tai pääse irtoilemaan. Ranta on aika kivikkoinen, mutta hyvin sattui kivien väliin pystytolpat, pitkittäisiä ei haluttu laittaa suoraan, vaan ajatus oli saada aidanteen näköinen reunus kivikolle päin.  kaikki ovat pyöreitä, joten kiinnitystä mietittiin, siihen löytyi 10 mm x 150 mm täkkipultit, jotka olivat juuri sopivan pituisia jokaiseen kohtaan. Eivät tullet läpi ja juuri ja juuri kiinnitti riuút ja pystytolpat yhteen niin, että kun porattiin reiät niin päät pilkottaa takapuolelta.  Ovat lujasti kiinni. Siinäpä voi istuskella vaikka juhannuksena, jos tuuli on oikealta suunnalta.

Haudonta onnistui

Tänä aamuna oli herätys klo 5.27. Boo bot bot kuului mökinkatolta. Toinen hempeämpi ääni alempaa.  En ollut aivan varma mistä oli kysymys. Tukkakoskelon ääniä jokatapauksessa. Kiertelin mökin ikkunoissa luuraamassa ja tunnustelemassa, mitä tapahtuu. Kissakin oli ulkona, söi jo aikaisemmin ja halusi ulos. En saanut linssiini mitään näkyvää ja kun uni painoi päälle, jatkoin nukkumista mökästä huolimatta. Aamulla herättyä mökän mysteeri selvisi, eli kuvittelemani oli totta. Emo uitteli ja etsi ruokaa poikueelle. 9 karvapalloa tiukasti emoa seuraten rantaheinikossa. Sain yhden kuvan liitän sen myöhemmin tähän tekstiin. Kuvassa näkyy koko pesue, eli 9 poikasta emän kanssa.  Tuosta rannasta näyttää isot linnut poikasille etsivän ruokaa päivittäin.  Jossakin heinikossa piileksivät poikaset.

Sateessa uistelemassa

Kiva tunne, kun kesäinen lämpöinen sade vihmoi.  Vesi lainehtii aika lailla.  Uistelemaan teki mieli. Itse tykkään sateesta, eikä haittaa vaikka kastuu.  Kelluntahaalari päälle ja uistelemaan.  Muuten meni hyvin, mutta jostakin syystä virvelimme siimat kietoutuivat yhteen ja niitä myrskyssä selvitellessä vene kulkeutui naapurisaaren taakse. Olivat niin kovasti kietoutuneet, että molemmat oli katkaistava ja uistimet kiinnitettävä uudelleen.  Olihan siihen uisteeseen sitten pienehkö ahven tarttunut.  On se muuten kumma, että keskityt yhteen asiaan.  Siimojen selvittelyyn ja ala homman selvittyä katselemaan ympärille, tuntuu, että on kaukana.  Maisema näyttää aivan erilaiselta, saarinen järven selkä, kun ei siltä suunnalta tavallisesti katsele.  Ihan oudolta ensin näyttää.  Selviisi kuitenkin pian, että naapurisaaren takana oltiin ja ei kun jatkamaan uistelua.

Sateella, kissa ja sammakko

Kissa on mukava täällä saarella, kun käy ulko wc:ssä hän odottelee tulijaa ja on tottunut leikkiin.  Kissalle pitää heitellä käpyjä.  Kissalla on villi ilme, kun tietää, että voi kytätä ja napata kävyn kiinni.  Sanon kissa ja kun hän katsoo minuun niin heitän kävyn.  Kissa yrittää ottaa ilmastakin kiinni, hyppää korkealle napatakseen tassujen väliin. Kaikki kävyt, joita heitä,  pitää käydä tassulla merkkaamassa.

Tuosta sammakosta tulee lapsuusaikainen inhottava muisto mieleen.  Nyt se kulkeutui minun housun lahkeessa rannasta tuohon polulle.  Käveleskelin saaren rannalla ja kivikossa tuntui, että jotakin meni lahkeeseen.  Yritin ravistella kun kävelin, katselin maastoon, että näkyykö siellä jotakin. En huomannut.  Jatkoin matkaa ja aina vain tuntui kuin tuulihousun lahkeessa joku liikkuisi.  Puistelin lahjetta, mitään ei pudonnut.  Aina vain se liike tuntui, joten nostin lahkeen nurin, niin, että siellä missä liikkui jäi käännöksen alapuolelle lahkeen suun tiukasti polvenkorkeuteen.  Johan se sieltä tipahti maahan.  Ei onneksi ollut paljas iho alla.  Eli se muisto lapsuudesta kymmeninen vuosien takaa oli sellainen, kun kotona oli kellari ja sinne meni betoniset portaat.  Oli kevät ja minulle lankesi kellarin siivous.  Koko kellari piti puhdistaa ja pestä.  Kellari kaikenkaikkiaan oli betoninen talon alle rakennusvaiheessa tehty.  Hyvä säilyvyys kellarissa oli, perunat ja menut säilyivät hyvin talven yli.  Mutta siivous oli tehtävä tulevaa säilöntäkautta varten.  Moskat puhdistettu ja letkulla vettä kellariin, että sai kaikki paikat puhtaaksi.  Lattia oli sellainen, harva, että vesi pääsi pois.  Portaat ja kaikki oli pesty ja iloisena juoksin portaita pitki ylös.  Otin askelmasta kädellä kiinni ja juuri käteni alle osui sammakko, rupisammakko.  Se inhon määrä ei tahtonut laata ei millään.  Ravistelin ja puistelin kättä, hampaita oikein vihloi.  Kesti todella kauan se inho ja muisto ei ole häipynyt.  Mutta nyt ei aivan niin paha olo tullut.  Sammakko varmaan säikähti, kun pääsi lahkeestani pois, ei liikkunut pitkään aikaan.  Tällä kerralla varmaan järkyttyi enemmän kuin minä.

Kallioisen saaren rannan muotoilua

Laiturin lisäämisen tarve on tullut siitä, kun rantautuminen on hankalaa. Keväällä vesi on korkealla ja silloin veneestä pääse loivan rannan vuoksi hyvin maihin.  Kun kevät etenee, vesi laskee ja pehmeästä nousupaikasta on hankalaa kulkea.  Saaressa asuminen asettaa omia haasteita tavaroiden kuljettamiselle.  Pienellä veneellä on vaikea tuoda montaa asiaa kerrallaan, mutta on hupimajaankin tarvittavat elementit kulkeneet.  Keli pitää olla aina sopiva.  Tuossa yläkuvassa lähtee laiturilauroja ja lankkuja parin kilometrin kulkumatkalle.  Kannatinpaalujen asentaminen on aina oma ongelmansa, kun on kivikkoinen kallioinen ranta.  Pitää vain yrittää löytää jonkinlainen kolo rautakangella, joka ohittaa muutaman kiven ja siihen vain lekalla hakkaamaan tappia.  On tietenkin vaara kevään jäidenlähdön aikaan, että paalut nousee, kallistuu ja jopa irtoaa, mutta korjattava sitten tarpeen tullen. Olemassa olevaa laituria jatkettiin ja lisäksi matalikko peitettiin kallionreunaan saakka lisäkkeellä.  Ajateltiin, että ei laituriin kiinnitetä ja viereen yhdistetään oma tasanne kallion ja venevalkaman ylittävä laiturin osa, jossa voidaan kesäisin riippuen tuulen suunnasta, istuskella ja ottaa aurionkoa.  Saarellahan joka suunnasta tuleva tuuli tuntuu jossain.  On hyvä olla eri tuulille sopivia oleskelupaikkoja.

Vielä hyväksi todettu vinkki noista muovisista puutarhatuoleista.  Ovat olleet oiva lisä pienessä veneessä.  Leikattiin taaimmaisia jalkoja lyhyemmäksi, ja etummaiset jätettiin pidemmäksi.  Voi käyttää molemmissa päissä ja on huomattavasti helpompi istua kuin veneen omissa istumapaikoissa.  Helpottaa uistinkalastusta, kun jaksaa istuskella kauan eikä paikat väsy.