Laiturin lisäämisen tarve on tullut siitä, kun rantautuminen on hankalaa. Keväällä vesi on korkealla ja silloin veneestä pääse loivan rannan vuoksi hyvin maihin. Kun kevät etenee, vesi laskee ja pehmeästä nousupaikasta on hankalaa kulkea. Saaressa asuminen asettaa omia haasteita tavaroiden kuljettamiselle. Pienellä veneellä on vaikea tuoda montaa asiaa kerrallaan, mutta on hupimajaankin tarvittavat elementit kulkeneet. Keli pitää olla aina sopiva. Tuossa yläkuvassa lähtee laiturilauroja ja lankkuja parin kilometrin kulkumatkalle. Kannatinpaalujen asentaminen on aina oma ongelmansa, kun on kivikkoinen kallioinen ranta. Pitää vain yrittää löytää jonkinlainen kolo rautakangella, joka ohittaa muutaman kiven ja siihen vain lekalla hakkaamaan tappia. On tietenkin vaara kevään jäidenlähdön aikaan, että paalut nousee, kallistuu ja jopa irtoaa, mutta korjattava sitten tarpeen tullen. Olemassa olevaa laituria jatkettiin ja lisäksi matalikko peitettiin kallionreunaan saakka lisäkkeellä. Ajateltiin, että ei laituriin kiinnitetä ja viereen yhdistetään oma tasanne kallion ja venevalkaman ylittävä laiturin osa, jossa voidaan kesäisin riippuen tuulen suunnasta, istuskella ja ottaa aurionkoa. Saarellahan joka suunnasta tuleva tuuli tuntuu jossain. On hyvä olla eri tuulille sopivia oleskelupaikkoja.
Vielä hyväksi todettu vinkki noista muovisista puutarhatuoleista. Ovat olleet oiva lisä pienessä veneessä. Leikattiin taaimmaisia jalkoja lyhyemmäksi, ja etummaiset jätettiin pidemmäksi. Voi käyttää molemmissa päissä ja on huomattavasti helpompi istua kuin veneen omissa istumapaikoissa. Helpottaa uistinkalastusta, kun jaksaa istuskella kauan eikä paikat väsy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti