No niin. Juhannus on juhlittu rakkaiden kanssa. Ihania. Kaikki valmistelut tehty. Kaikki tarpeellinen siivottu. Ruokien esivalmistelut pulkassa. Kukkia juhannuksen kunniaksi esillä. Vieraita vastaan, tuuletkin osuvat saari näkökulmasta ihan sopivasti. Yläilmojen Jumalakin on osallistunut sallimalla kunnon juhlasään. Kun haluan aina järjestää kaiken etukäteen. Tein trukkilavan päälle pihapiiristä kerätyistä kuivista puun oksista, sekä puista riisutuista kuivista oksista kokon. Illan lähetessä puolta yötä aloin houkutella porukoita kokon polttoon. Sain kuulla kommentteja, meidän äidin kokkotulista. Aloin siinä itsekin pikkuhiljaa tulemaan epävarmaksi onnistumisesta. En itseasiassa ollut tarkoin miettinyt miten lavan risuineen pudottaa järveen palamaan. Tulihan matkaan mutkia. Kokko purettiin ja lava ensin järveen ja sitten tulet kokkoon. Olipa mahtava tuli ja ilma.
Itse asiassa se Murphyn laki pikkuhiljaaalkaa ilmetä. Kaasujääkaappi on palvellut 70-luvulta saakka ja vaikka ei jatkuvassa käytössä, kuten mökkielämässä harvoin on jatkuvaa käyttöä. Kaappi tyhjennettiin useaan kertaan. Käänneltiin ja puisteltiin. Voimeksi pidettiin täysin ylösalaisin. Ei mitään vaikutusta. Nuohous paransi liekin väriä, mutta ei tuonut kylmää. Ruokaa kyllä meni pilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti