Upea aamunsarastus

>>>Kauniit pilvimuodostelma niityn yllä aamulla aikaisin.  Kosteus on muodostanut sumua niitylle ja pilvet niin taidokkaasti aamun valossa näkyy

Auringonvalon leikkiä

Metsän läpi paistava kesäkuinen kuuma aurinko, loistaa kuin olisi järvi tulessa.  Todella upean näköinen.  Samoin puiden lomassa loimoileva auringon valo, on tämä luonto hienoa.  Sama aurinko näyttää todella kivalta pihakasvillisuuksiin paistaessaan.  Mustika ja puolukan varpuja.  Sammal on kuivunut pois, kun ei ole satanut pitkään aikaan.  Samalhan ihanasi nousee kuten karhun turkki, kun se saa riittävästi vettä.  Tämä lämmin aurinkoinen ilma on veden äärellä todella ihnaa, kun kuumentaa, pulahdat veteen ja iho samalla viilenee.  Ei ole ongelmia lämmön kanssa.

Hei, ihana juhannusolut, omatekemä ja iso kuu

No niin, nyt sitten päästiin maistamaan muutama kuukausi sitten valmistettua olutta.  Sehän oli Shouttia.  Aika tummaa.  Niin pitääkin, että on makua.  Kaikkein parasta siinä kuitenkin on tuo valtavan hieno, kestävä vaahto.  Kun juo pullosta, vaahto säilyy koko oluen juonnin ajan. Onnistunutta.  Makukin on jo tullut oma, kun on riittävän kauan antanut jälkikäydä.  Todella hyvää.  Eikä ole hiivaa pullossa, kuten usein käy kun itse oluen valmistaa.  Liivate auttoi ja silti olut on käynyt kunnolla.

Oli muuten todella iso kuu, juuri juhannuksenaikaan.  Täysikuu.  Seuraavan kerran kuu on näin lähellä elokuussa 2014.

Murphyn laki juhannuksena

No niin.  Juhannus on juhlittu rakkaiden kanssa. Ihania. Kaikki valmistelut tehty. Kaikki tarpeellinen siivottu. Ruokien esivalmistelut pulkassa. Kukkia juhannuksen kunniaksi esillä. Vieraita vastaan, tuuletkin osuvat saari näkökulmasta ihan sopivasti. Yläilmojen Jumalakin on osallistunut sallimalla kunnon juhlasään. Kun haluan aina järjestää kaiken etukäteen. Tein trukkilavan päälle  pihapiiristä kerätyistä kuivista puun oksista, sekä puista riisutuista kuivista oksista kokon. Illan lähetessä puolta yötä aloin houkutella porukoita kokon polttoon. Sain kuulla kommentteja, meidän äidin kokkotulista. Aloin siinä itsekin pikkuhiljaa tulemaan epävarmaksi onnistumisesta. En itseasiassa ollut tarkoin miettinyt miten lavan risuineen pudottaa järveen palamaan. Tulihan matkaan mutkia. Kokko purettiin ja lava ensin järveen ja sitten tulet kokkoon.  Olipa mahtava tuli ja ilma.

Itse asiassa se Murphyn laki pikkuhiljaaalkaa ilmetä. Kaasujääkaappi on palvellut 70-luvulta saakka ja vaikka ei jatkuvassa käytössä, kuten mökkielämässä harvoin on jatkuvaa käyttöä. Kaappi tyhjennettiin useaan kertaan. Käänneltiin ja puisteltiin. Voimeksi pidettiin täysin ylösalaisin. Ei mitään vaikutusta. Nuohous paransi liekin väriä, mutta ei tuonut kylmää. Ruokaa kyllä meni pilalle.

Ihania perheitä

Täällä järven tuntumassa on mukava seurailla noita kesän perhetapahtumia.  Läheisessä saaressa olevalla lokilla näyttää olevan yksi poikanen ja sitä kyllä huolletaan.  Veneen yrittää häätää kauemmaksi, että ei vain poikasen lähelle mentäis.  Kuikkaperhe, joka asustaa tässä saarten tuntumassa, on paikka ja pariuskollinen kuten on joutsenkin.  Molempia tässä asuu kesäisin.  Kuikkaparilla näyttää olevan kaksi poikasta, toinen ihan tavallinen isin ja äidin tasainen ja rauhallinen.  Toinen on aika ihmeellinen, sukeltaa j a kalastaa  jo vaikka vasta on  päässyt vanhempien kanssa uimaan.  Ei aikaisemmin ole nähty sellaista.  Ovet aika isoksi asti aina emojen seurassa ja vanhemmat kantaa kalaa ja syöttävät poikaisia.  Tämä on erikoinen tapaus.  Joutsenpariskunta uitti tänään viittä poikastaan, hyvin on heilläkin pesintä onnistunut. 

Mahdoton juhannuskala

Johan antoi oppia, miten isoja kaloja väsytetään.  Lähdimme siivouspäivän kunniaksi kalaan.  Kalakalenteri ennusti kalojen alkavan liikkua ja syövän.  Niin todellakin oli, omasta saaresta lähdettiin ja muutaman kymmenen metrin päässä tuntui, kuin ois uistin tarttunut lujasti pohjaan, mutta vapa vapisi.  Silloin totesin, että nyt taidettiin päästä saaliille.  Vähän matkaa kelattuani, siima alkoi hurtata ja kala veti kovati veneestä poispäin.  Siima kireällä, tärkeä opatus.  Yli puoli tuntia sitä väsyteltiin, kävi useamman kerran veneen vieressä ja selkä oli näkyvissä, mutta onnekseni ei potkaissut.  Kalan saatuamme lopulta veneeseen pitkän väsyttelyn jälkeen.  Siinä tuumailtiin että saisko sen koukulla vai mahtuuko haaviin.  No lopulta haavi valmiina ja kala oli väsyksissä.  Niin se mennä luiskahti haaviin ja siitä veneeseen.  Saari oli onneksi niin lähellä, että pidettiin vänkäle haavissa ja ajettiin varmuuden vuoksi omaan rantaan, että ei karkais.  Olipa todella ihme, miten se kesti noin pitkän väsytyksen, eikä päässyt irti.  Pieni ruohikkouistin oli tarttunut suupieleen, ei edes kunnolla suussa.  Ehkä se ei lähtenyt potkimaan sen vuoksi juuri. Eipä ole ennen päässyt tällaista kokemaan.  Kala punnittiin 5,0 kg ja pituus 92 senttiä.  Oli siinä melko yrmy. Leuka on kyllä heti kuin pedolla ainakin. Kala perattiin, fileerattiin ja laitoin suolaan, siksi aikaa, kun haettiin lisää, että saadaan koko painekattilallinen purkkeja ja säilöön. Tuli haukea vieläkin, puolitoistakiloinen ja muutama kilon paikkeilla.  Menihän siinä aikaa, kun kalat saatiin purkkiin, mutta mahtavaa ruokaa talven varalle. Varsinkin, kun luin juttua itämeren lohesta ja taimenesta, kuin vähän niitä Ruosin tervveysviranomaisten mielestä saa käyttää.  Suomessa hyväksytään kymmnenkertainen määrä.  Linkii, josta luin asiasta.  Kyllä nämä sisävesien kalat ovat eri terveellisä.

http://yle.fi/uutiset/ruotsi_varoittaa_lohen_taimenen_ja_silakan_syonnista/6684777

Sain hienon reseptin, joten jaan sen teille, jos vaihtelua haluatte kalasäilykkeisiin.

1 omena kuutioina
2 tomattia kuutioina
Sitruunapippuria
Musta ja valkopippuria

Sipulia kuutioina

Siirappia
Rypsiöljyä
Suolaa

Nämä sekaisin ja kala kuutioiksi ja purkkiin.  Peltipurkit, kannet hyvin kiinni ja kerroksittain kattilaan.  Keittoaika on 90 min.  Senjälkeen kattila järveen, 20 minuutiksi että jäähtyy kunnolla ja paineet tulevat ulos.  Kansi auki, vedet pois ja purkit kuivaan jähtymään.  Herkkujen herkkua.

ry

q

Erittäin hyvää keskikesän juhlaa kaikille lukijoilleni simakupin hymyllä.

Evästä lapsille

Evästä etsimässä.  Olen kuullut sanottavan, että käki ei ole maassa koskaan.  mutta jos oikein tarkoin katsot ylimmäisiä kuvin, kiven edessä ja toisessa kuvassa juuri maasta noussut puuhun.  Hätä ei lue lakia, evästä on löydyttävä.  Käki on varmaan pesinyt naapurisaareen, koska päivittäin hakee syötävää meidän saaresta ja kantaa lapsilleen.  Touhua noilla riittää, tukkakoskelo hakee saaren rannasta evästä ja näyttää naapurisaaressa olevan västin pesä, sekin vierailee meillä etsimässä ruokaa.  Kiirettä emillä riittää, sillä lasten kasvuvauhti on todella kovaa.  Muutamassa viikossa oman kokoisksi kasvattaa.

Alppiruusu ja myssyt sekä tossut

Alppiruusussa on todella hennon, kaunniin punaiset kukat ja niin taidokkaat.

Muutama myssy ja töppöset.  Nuo balleriinat teetätti töitä, ainakin neljä tossua tein ennenkuin sain jujusta kiinni, mutta nyt ovat kivat pikkuvarpaille kesätossuksi.

Laituriprojekti valmis

Vihdoin laituriprojekti valmistui.  Kaiteessa käytettiin aiemmin latoa rakennettaessa jäänyttä kuorittua puuta.  Tuli tämän saaren näköinen, koska olemme säilyttäneet aikaisemman omistajan jättämiä aidanteita ja kärrynpyöriä, mm. Nyt kaide on niin tukeva, että ei heti kaadu, tai pääse irtoilemaan. Ranta on aika kivikkoinen, mutta hyvin sattui kivien väliin pystytolpat, pitkittäisiä ei haluttu laittaa suoraan, vaan ajatus oli saada aidanteen näköinen reunus kivikolle päin.  kaikki ovat pyöreitä, joten kiinnitystä mietittiin, siihen löytyi 10 mm x 150 mm täkkipultit, jotka olivat juuri sopivan pituisia jokaiseen kohtaan. Eivät tullet läpi ja juuri ja juuri kiinnitti riuút ja pystytolpat yhteen niin, että kun porattiin reiät niin päät pilkottaa takapuolelta.  Ovat lujasti kiinni. Siinäpä voi istuskella vaikka juhannuksena, jos tuuli on oikealta suunnalta.

Haudonta onnistui

Tänä aamuna oli herätys klo 5.27. Boo bot bot kuului mökinkatolta. Toinen hempeämpi ääni alempaa.  En ollut aivan varma mistä oli kysymys. Tukkakoskelon ääniä jokatapauksessa. Kiertelin mökin ikkunoissa luuraamassa ja tunnustelemassa, mitä tapahtuu. Kissakin oli ulkona, söi jo aikaisemmin ja halusi ulos. En saanut linssiini mitään näkyvää ja kun uni painoi päälle, jatkoin nukkumista mökästä huolimatta. Aamulla herättyä mökän mysteeri selvisi, eli kuvittelemani oli totta. Emo uitteli ja etsi ruokaa poikueelle. 9 karvapalloa tiukasti emoa seuraten rantaheinikossa. Sain yhden kuvan liitän sen myöhemmin tähän tekstiin. Kuvassa näkyy koko pesue, eli 9 poikasta emän kanssa.  Tuosta rannasta näyttää isot linnut poikasille etsivän ruokaa päivittäin.  Jossakin heinikossa piileksivät poikaset.

Sateessa uistelemassa

Kiva tunne, kun kesäinen lämpöinen sade vihmoi.  Vesi lainehtii aika lailla.  Uistelemaan teki mieli. Itse tykkään sateesta, eikä haittaa vaikka kastuu.  Kelluntahaalari päälle ja uistelemaan.  Muuten meni hyvin, mutta jostakin syystä virvelimme siimat kietoutuivat yhteen ja niitä myrskyssä selvitellessä vene kulkeutui naapurisaaren taakse. Olivat niin kovasti kietoutuneet, että molemmat oli katkaistava ja uistimet kiinnitettävä uudelleen.  Olihan siihen uisteeseen sitten pienehkö ahven tarttunut.  On se muuten kumma, että keskityt yhteen asiaan.  Siimojen selvittelyyn ja ala homman selvittyä katselemaan ympärille, tuntuu, että on kaukana.  Maisema näyttää aivan erilaiselta, saarinen järven selkä, kun ei siltä suunnalta tavallisesti katsele.  Ihan oudolta ensin näyttää.  Selviisi kuitenkin pian, että naapurisaaren takana oltiin ja ei kun jatkamaan uistelua.

Sateella, kissa ja sammakko

Kissa on mukava täällä saarella, kun käy ulko wc:ssä hän odottelee tulijaa ja on tottunut leikkiin.  Kissalle pitää heitellä käpyjä.  Kissalla on villi ilme, kun tietää, että voi kytätä ja napata kävyn kiinni.  Sanon kissa ja kun hän katsoo minuun niin heitän kävyn.  Kissa yrittää ottaa ilmastakin kiinni, hyppää korkealle napatakseen tassujen väliin. Kaikki kävyt, joita heitä,  pitää käydä tassulla merkkaamassa.

Tuosta sammakosta tulee lapsuusaikainen inhottava muisto mieleen.  Nyt se kulkeutui minun housun lahkeessa rannasta tuohon polulle.  Käveleskelin saaren rannalla ja kivikossa tuntui, että jotakin meni lahkeeseen.  Yritin ravistella kun kävelin, katselin maastoon, että näkyykö siellä jotakin. En huomannut.  Jatkoin matkaa ja aina vain tuntui kuin tuulihousun lahkeessa joku liikkuisi.  Puistelin lahjetta, mitään ei pudonnut.  Aina vain se liike tuntui, joten nostin lahkeen nurin, niin, että siellä missä liikkui jäi käännöksen alapuolelle lahkeen suun tiukasti polvenkorkeuteen.  Johan se sieltä tipahti maahan.  Ei onneksi ollut paljas iho alla.  Eli se muisto lapsuudesta kymmeninen vuosien takaa oli sellainen, kun kotona oli kellari ja sinne meni betoniset portaat.  Oli kevät ja minulle lankesi kellarin siivous.  Koko kellari piti puhdistaa ja pestä.  Kellari kaikenkaikkiaan oli betoninen talon alle rakennusvaiheessa tehty.  Hyvä säilyvyys kellarissa oli, perunat ja menut säilyivät hyvin talven yli.  Mutta siivous oli tehtävä tulevaa säilöntäkautta varten.  Moskat puhdistettu ja letkulla vettä kellariin, että sai kaikki paikat puhtaaksi.  Lattia oli sellainen, harva, että vesi pääsi pois.  Portaat ja kaikki oli pesty ja iloisena juoksin portaita pitki ylös.  Otin askelmasta kädellä kiinni ja juuri käteni alle osui sammakko, rupisammakko.  Se inhon määrä ei tahtonut laata ei millään.  Ravistelin ja puistelin kättä, hampaita oikein vihloi.  Kesti todella kauan se inho ja muisto ei ole häipynyt.  Mutta nyt ei aivan niin paha olo tullut.  Sammakko varmaan säikähti, kun pääsi lahkeestani pois, ei liikkunut pitkään aikaan.  Tällä kerralla varmaan järkyttyi enemmän kuin minä.

Kallioisen saaren rannan muotoilua

Laiturin lisäämisen tarve on tullut siitä, kun rantautuminen on hankalaa. Keväällä vesi on korkealla ja silloin veneestä pääse loivan rannan vuoksi hyvin maihin.  Kun kevät etenee, vesi laskee ja pehmeästä nousupaikasta on hankalaa kulkea.  Saaressa asuminen asettaa omia haasteita tavaroiden kuljettamiselle.  Pienellä veneellä on vaikea tuoda montaa asiaa kerrallaan, mutta on hupimajaankin tarvittavat elementit kulkeneet.  Keli pitää olla aina sopiva.  Tuossa yläkuvassa lähtee laiturilauroja ja lankkuja parin kilometrin kulkumatkalle.  Kannatinpaalujen asentaminen on aina oma ongelmansa, kun on kivikkoinen kallioinen ranta.  Pitää vain yrittää löytää jonkinlainen kolo rautakangella, joka ohittaa muutaman kiven ja siihen vain lekalla hakkaamaan tappia.  On tietenkin vaara kevään jäidenlähdön aikaan, että paalut nousee, kallistuu ja jopa irtoaa, mutta korjattava sitten tarpeen tullen. Olemassa olevaa laituria jatkettiin ja lisäksi matalikko peitettiin kallionreunaan saakka lisäkkeellä.  Ajateltiin, että ei laituriin kiinnitetä ja viereen yhdistetään oma tasanne kallion ja venevalkaman ylittävä laiturin osa, jossa voidaan kesäisin riippuen tuulen suunnasta, istuskella ja ottaa aurionkoa.  Saarellahan joka suunnasta tuleva tuuli tuntuu jossain.  On hyvä olla eri tuulille sopivia oleskelupaikkoja.

Vielä hyväksi todettu vinkki noista muovisista puutarhatuoleista.  Ovat olleet oiva lisä pienessä veneessä.  Leikattiin taaimmaisia jalkoja lyhyemmäksi, ja etummaiset jätettiin pidemmäksi.  Voi käyttää molemmissa päissä ja on huomattavasti helpompi istua kuin veneen omissa istumapaikoissa.  Helpottaa uistinkalastusta, kun jaksaa istuskella kauan eikä paikat väsy.

Purkkisäilykettä kalasta

Kyllä Ahti on ollut antelias.  Olemme saaneet purkitetuksi kalaa, jopa talven varallekin.  Purkituslaite hankittiin muutama vuosi sitten, ja on jäänyt kiireiden vuoksi varastoon, mutta eipä jää enään.

Haukea purkkiin, ketchuppia, suolaa, pippureita, sipulia, öljyä.  mausteet hyvin sekoittaen ja kalat kuutioituna.  Purkituslaite toimintaan eli oikein tarkoin suljettava, ilmatiiviiksi.  Painekeitin täyteen purkkeja ja vettä puolilleen.  Keittoaikaan löytyy monenlaisia ohjeita.  Kattilan toimittaja antaa arvolle f10 keittoajaksi 38 minuuttia, mutta jossakin ohjeessa oli 75-90 minuuttia ja varmuuden vuoksi keitimme tuon pisimmän ajan.  On muuten niin herkullista, että lihan käyttäminen tässä perheessä vähenee.  Luonnollisesti kasvaneita kaljoja hyvävetisessä järvessä, ei voi luomumpaa ja terveellisempää olla.

Alppiruusu jatkaa kukintaa koleasta säästä huolimatta.

Lapsellisia

Viileä aamu, lähes valvottu yö.  Ei vain tullut uni silmään ja pari myssyä tuli ajankuluksi eli nuo ruusuiset.  Kasvot on edellisen päivän hommia.

Mökkitie ja punkkien torjuntaa

Ihanan tunnelmallinen luonnonmukainen mökkitie

 Kokeilinpa vanhanaikaista viikatteen käyttämistä, kun naapurin pihassa kasvoi niin pitkää heinää ja siellä punkit viihtyvät.  Naapuri oli saanut punkin olkapäähänsä ja jälki oli tosi punainen. Isännän kanssa sovitiin, että kun työinto pukkaa ja alkaa pakottamaan niin saa heidän pihasta niittää heinää.  Ei tuo niittäminen oikein tahtonut onnistua, ensin omassa viikatteessa oli ruostunut kohta ja varsi alkoi hetkua ja katkesi.  Sitten naapurin viikate oli huonossa terässä.  Kun yhdisteltiin oma ja naapurin viikatteen osat, niin saatoin niittämistä jatkaa.    Onpahan vähän ainakin tehty punkin torjumiseksi, koska tutkimusten mukaan leikatussa heinikossa eivät tunnu viihtyvän.

Hupimajan edustalla kasvava alppiruusu aloittelee kukintaa.  Olen joskus istuttanut kolme alppiruusua ja nyt jouduin kaksi siirtämään toiseen paikkaan, kun ilmeisesti ei ollut paikka oikein sopiva.  Eivät olleet kuolleet, mutta näytti siltä, että olivat kärsineet ehkä liiasta lumen paljoudesta ja ehkä itä tuulesta.  Nyt saivat paikan tämän kukkivan ruusun viereen. Tuulen suojana on iso kivi ja sen takana puita, jotka suojaavat liialta lumelta.  Perunakin on todella rehahtanut viikossa.  Alkaa varmaan jo kasvattamaan juurta, kun varsi on 30-40 cm korkeaa.  Saakohan juhannuksena omaa aikaista perunaa. Toivottavasti.

Hellehattu

Siinä helteellä virkattuja ja tärkkäytymässä olevia hellehattuja.  Vaikka rannallakin on ihan mukavaa tekemistä ja uimista, pitää puikkoa heiluttaa helteestä huolimatta.

Inspiraatio ja vanhat siivousavut

Onpas hieno aurinkoinen aamu. Kahvit juotu ja siinä samassa iskee inspis. Kaikki ulos ja mökin siivoukseen. Katot ensin, on kertynyt lukinverkkoja. Niitä on kuin ristisanan ruutuja. Kasteltu luutu harjan päälle ja ei kun hommiin. Samaan vauhtiin seinille sama käsittely. Ikkunan pesussa pätee aina sama vanha keino. Fairia pesuveteen ja sillä kärpäsen pisteet puhtaaksi ja kaikki lukinverkot. En käytä mitään kuivaimia, vaan vanha siis luettu paikallislehti on paras. sillä tulee kaunis kiilto ja puhdas jälki. Että pienessä mökissä löytyy puhdistettavia paikkoja. Keittiössa pätee myös vanha hyväksi havaittu keino, sokerinpala. kun kostean pyyhkeen sisään laittaa palasokerin niin, että sokerilla pääsee hankaamaan likaisia kohtia, niin kyllä lika irtoaa. Sauna on yksi tärkein pestävä, lauteet täytyy olka irroitettavat, että saa joka puolelta harjalla puhdistaa. Kyllä iltapäovällä alkoi jo tuoksua puhtaalle sisällä. Nyt vain mökin pesukeskus käyttöön. Vedet on lämmitetty, joten hommiin. Pyykinpesu, lakanoiden, peittojen ja mattojen pesut sekä tiskaaminen. On ihana pesupaikka ja tänään saatiin jätevesi kallioiseen pihaan kuntoon. Sauna lämpiämään ja itse puhtaaksi niin jo kelpaa sängyssä lökötellä.

Mikä vietti kissalla ja linnulla

Ihmeiden aika ei ole ohi.  Meidän kissa näytti tänään, että kuka se oikein kalastaa tässä porukassa.  Kaunis auringonpaiste aamulla kun heräiltiin, kissa oli jo lähtenyt kalastamaan, kun ei isäntäväki ole tuonut kalaa.  Istuskellut rantakivellä ja särenpoikaisia aivan kiven lähettyvillä pyöristellyt.  Jäljestäpäin tarkistettiin, kun ihme nähtiin.  Kissa kipitti rannasta pää tökkinä pystyssä ja pyrstöstä roikutti n 7 cm pituista särkeä.  Oli tyyriin näköinen ja alkoi sitä sitten syöskentelemään.  Ilmeisesti oli kynnet tassussa pitkällä ja niihin se oli vain tarttunut.  On siinä kissa.  Saalistus on tärkeää.

Toinen on tuo lintu, joka on monina vuosina tehnyt pesän mökin terassin alle. Tukkakoskelo, alkaa varmaan olla viimeiset päivät hautomisessa, kun oltiin tuvassa ja ääniä kuulu sisältä.  Ulko-ovi auki ja talonpäädyssä noussut rantakivelle ja siitä päätyä pitkin ja terassin edestä takapuolelle.  Terassin alle menee juuri niin pieni kolo, että lintu juuri ja juuri mahtuu. 

Klikkaa joko Vastaa tai Lähetä edelleen

Tämä lintu on tehnyt useasti poikaset ja niitä tulee reilusti heti kerralla, kaksitoista on nähty lähtevän pesästä.

Luomu Organic sarja

http://fi.cosmopharmas.com/organic

Kaikkeen ihonhoitoon löytyy sopiva tuote Cosmopharman Organic sarjasta.  Sarja on saanut minut henkilökohtaisesti koukkuun.  En voi olla ilman ihania hoitotuotteita.  Edulloisia ja silti ihon makuisia.  Tänä kevännä en ole tuntenut siitepölyoireita ja olen kuullut muiltakin tuttavilta, että oireet ovat vähentyneet.  Muuta järkevää selitystä en keksi kuin, että olen siedettynyt luonnon tuotteisiin ja se auttaa siitepölyallergiaan.  Ethän sinäkään halua kärsiä allergiasta.  Hoida ihoasi hellästi luomulla.  Cosmopharmalla on meneillään edullinen tarjous kaikista Organic sarjan tuotteista.


hilkka.cosmopharmas.com

Vihdoinkin, tänään

Tässä veneen se osa, joka oli pahiten korjauksen tarpeessa.  Meistä se näyttää todella hyvälle.  Muistatte varmaan kuvan, joka oli huhti-toukokuun jutussani, kun tuo etuosa irvotti tosi pahasti. Mies väänteli raudan paikoilleen ja hitsaili sitä, laitoimme paremmat ruuvit ja kitattiin että ei pääse vuotamaan.  Pohjustustyöt tuli silloin tehdyksy ja nyt oli heppo vetää pintamaali ja uudelta näyttää.  Tänään vene vesille ja viimeinkin nauttimaan.  Hikipisaroita on valunut kun on näin lämmintä ollut, mutta se ei ole haitannut.  Hip hurraaaa

Viidenkilon hauki ja rapea iltapala

Olipa ihan mahtava vetouistelun iltapäivä.  Pitkästä aikaa päätettiin ottaa rennosti ja kalastaa.  Laitoin ruohikkouistimen kun lähistöllä on matalikoita ja kalat tapaavat siinä tarttua uistimeen.  Melko alkuvaiheessa tarttui napakasti ison tuntuinen kala.  Heti liikkeistä huomasi, että aikamoinen haen vönkäle siellä toisessa päässä.  Aloin kelata kalaa veneeseen.  Hetken kuluttua kirposi ja irtosi kokonaan.  Ei kauaa, kun taas nappasi.  Nyt tuntuu pienemmän kalan tempuilta ja se tuli veneeseen saakka, puolikiloinen ahven.  Aikamme vedeltyämme ämpärissä alkoi olla kalaa jo mukavasti, haukia ja ahvenia.  Kun yhtäkkiä uistimeen tarttui tosi vönkäle.  Tuntui, että vene lähti kalaa kohti, eli vedätti tosissaan, veden pintaa ilmestyi mustaselkäinen lähes metrin pituinen vöntti.  Huh, en ollut tällaista ennen saanut siiman päähän.  Nyt sitten ei ollut kokemusta,miten se narrataan kyytiin.  Sain kuitenkin parin metrin päähän veneestä ja jäljestäpäin sain parempia neuvoja, eli että tällaista pitää osata väsyttää.  Siima oli hiukan liian tiukalla, eikä se onnistunut väsyttäminen.  Näyttäytyi korkealle hypäten ja lähti matkoihinsa.  Ainakin viidenkilon kokoinen hauki. Nähty on, jatketaan uistelemista, vielä senkin asian opin ja saan kerralla kunnolla purkitettavaa.

Pitipä sitten rantauduttua fileratut ahvenet iltapalaksi paistaa.  Kun tykkään niin kamalasti paistetuista muikuista, niin ajattelin kokeilla seuraavaa:

Ahvenfileitä
ruisjauhoja, kalamaustetta, suolaa
Voita reilusti

Pyöräytän fileet ruisjauhoissa, joihin mausteet olin sekoittanut.  Ruskistus rapeaksi ja ovat kyllä kuin karamellia.  Ihana iltapala. 
Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos haluat jotakin todella hyvää.