Ihania perheitä

Täällä järven tuntumassa on mukava seurailla noita kesän perhetapahtumia.  Läheisessä saaressa olevalla lokilla näyttää olevan yksi poikanen ja sitä kyllä huolletaan.  Veneen yrittää häätää kauemmaksi, että ei vain poikasen lähelle mentäis.  Kuikkaperhe, joka asustaa tässä saarten tuntumassa, on paikka ja pariuskollinen kuten on joutsenkin.  Molempia tässä asuu kesäisin.  Kuikkaparilla näyttää olevan kaksi poikasta, toinen ihan tavallinen isin ja äidin tasainen ja rauhallinen.  Toinen on aika ihmeellinen, sukeltaa j a kalastaa  jo vaikka vasta on  päässyt vanhempien kanssa uimaan.  Ei aikaisemmin ole nähty sellaista.  Ovet aika isoksi asti aina emojen seurassa ja vanhemmat kantaa kalaa ja syöttävät poikaisia.  Tämä on erikoinen tapaus.  Joutsenpariskunta uitti tänään viittä poikastaan, hyvin on heilläkin pesintä onnistunut. 

Mahdoton juhannuskala

Johan antoi oppia, miten isoja kaloja väsytetään.  Lähdimme siivouspäivän kunniaksi kalaan.  Kalakalenteri ennusti kalojen alkavan liikkua ja syövän.  Niin todellakin oli, omasta saaresta lähdettiin ja muutaman kymmenen metrin päässä tuntui, kuin ois uistin tarttunut lujasti pohjaan, mutta vapa vapisi.  Silloin totesin, että nyt taidettiin päästä saaliille.  Vähän matkaa kelattuani, siima alkoi hurtata ja kala veti kovati veneestä poispäin.  Siima kireällä, tärkeä opatus.  Yli puoli tuntia sitä väsyteltiin, kävi useamman kerran veneen vieressä ja selkä oli näkyvissä, mutta onnekseni ei potkaissut.  Kalan saatuamme lopulta veneeseen pitkän väsyttelyn jälkeen.  Siinä tuumailtiin että saisko sen koukulla vai mahtuuko haaviin.  No lopulta haavi valmiina ja kala oli väsyksissä.  Niin se mennä luiskahti haaviin ja siitä veneeseen.  Saari oli onneksi niin lähellä, että pidettiin vänkäle haavissa ja ajettiin varmuuden vuoksi omaan rantaan, että ei karkais.  Olipa todella ihme, miten se kesti noin pitkän väsytyksen, eikä päässyt irti.  Pieni ruohikkouistin oli tarttunut suupieleen, ei edes kunnolla suussa.  Ehkä se ei lähtenyt potkimaan sen vuoksi juuri. Eipä ole ennen päässyt tällaista kokemaan.  Kala punnittiin 5,0 kg ja pituus 92 senttiä.  Oli siinä melko yrmy. Leuka on kyllä heti kuin pedolla ainakin. Kala perattiin, fileerattiin ja laitoin suolaan, siksi aikaa, kun haettiin lisää, että saadaan koko painekattilallinen purkkeja ja säilöön. Tuli haukea vieläkin, puolitoistakiloinen ja muutama kilon paikkeilla.  Menihän siinä aikaa, kun kalat saatiin purkkiin, mutta mahtavaa ruokaa talven varalle. Varsinkin, kun luin juttua itämeren lohesta ja taimenesta, kuin vähän niitä Ruosin tervveysviranomaisten mielestä saa käyttää.  Suomessa hyväksytään kymmnenkertainen määrä.  Linkii, josta luin asiasta.  Kyllä nämä sisävesien kalat ovat eri terveellisä.

http://yle.fi/uutiset/ruotsi_varoittaa_lohen_taimenen_ja_silakan_syonnista/6684777

Sain hienon reseptin, joten jaan sen teille, jos vaihtelua haluatte kalasäilykkeisiin.

1 omena kuutioina
2 tomattia kuutioina
Sitruunapippuria
Musta ja valkopippuria

Sipulia kuutioina

Siirappia
Rypsiöljyä
Suolaa

Nämä sekaisin ja kala kuutioiksi ja purkkiin.  Peltipurkit, kannet hyvin kiinni ja kerroksittain kattilaan.  Keittoaika on 90 min.  Senjälkeen kattila järveen, 20 minuutiksi että jäähtyy kunnolla ja paineet tulevat ulos.  Kansi auki, vedet pois ja purkit kuivaan jähtymään.  Herkkujen herkkua.

ry

q

Erittäin hyvää keskikesän juhlaa kaikille lukijoilleni simakupin hymyllä.

Evästä lapsille

Evästä etsimässä.  Olen kuullut sanottavan, että käki ei ole maassa koskaan.  mutta jos oikein tarkoin katsot ylimmäisiä kuvin, kiven edessä ja toisessa kuvassa juuri maasta noussut puuhun.  Hätä ei lue lakia, evästä on löydyttävä.  Käki on varmaan pesinyt naapurisaareen, koska päivittäin hakee syötävää meidän saaresta ja kantaa lapsilleen.  Touhua noilla riittää, tukkakoskelo hakee saaren rannasta evästä ja näyttää naapurisaaressa olevan västin pesä, sekin vierailee meillä etsimässä ruokaa.  Kiirettä emillä riittää, sillä lasten kasvuvauhti on todella kovaa.  Muutamassa viikossa oman kokoisksi kasvattaa.

Alppiruusu ja myssyt sekä tossut

Alppiruusussa on todella hennon, kaunniin punaiset kukat ja niin taidokkaat.

Muutama myssy ja töppöset.  Nuo balleriinat teetätti töitä, ainakin neljä tossua tein ennenkuin sain jujusta kiinni, mutta nyt ovat kivat pikkuvarpaille kesätossuksi.

Laituriprojekti valmis

Vihdoin laituriprojekti valmistui.  Kaiteessa käytettiin aiemmin latoa rakennettaessa jäänyttä kuorittua puuta.  Tuli tämän saaren näköinen, koska olemme säilyttäneet aikaisemman omistajan jättämiä aidanteita ja kärrynpyöriä, mm. Nyt kaide on niin tukeva, että ei heti kaadu, tai pääse irtoilemaan. Ranta on aika kivikkoinen, mutta hyvin sattui kivien väliin pystytolpat, pitkittäisiä ei haluttu laittaa suoraan, vaan ajatus oli saada aidanteen näköinen reunus kivikolle päin.  kaikki ovat pyöreitä, joten kiinnitystä mietittiin, siihen löytyi 10 mm x 150 mm täkkipultit, jotka olivat juuri sopivan pituisia jokaiseen kohtaan. Eivät tullet läpi ja juuri ja juuri kiinnitti riuút ja pystytolpat yhteen niin, että kun porattiin reiät niin päät pilkottaa takapuolelta.  Ovat lujasti kiinni. Siinäpä voi istuskella vaikka juhannuksena, jos tuuli on oikealta suunnalta.

Haudonta onnistui

Tänä aamuna oli herätys klo 5.27. Boo bot bot kuului mökinkatolta. Toinen hempeämpi ääni alempaa.  En ollut aivan varma mistä oli kysymys. Tukkakoskelon ääniä jokatapauksessa. Kiertelin mökin ikkunoissa luuraamassa ja tunnustelemassa, mitä tapahtuu. Kissakin oli ulkona, söi jo aikaisemmin ja halusi ulos. En saanut linssiini mitään näkyvää ja kun uni painoi päälle, jatkoin nukkumista mökästä huolimatta. Aamulla herättyä mökän mysteeri selvisi, eli kuvittelemani oli totta. Emo uitteli ja etsi ruokaa poikueelle. 9 karvapalloa tiukasti emoa seuraten rantaheinikossa. Sain yhden kuvan liitän sen myöhemmin tähän tekstiin. Kuvassa näkyy koko pesue, eli 9 poikasta emän kanssa.  Tuosta rannasta näyttää isot linnut poikasille etsivän ruokaa päivittäin.  Jossakin heinikossa piileksivät poikaset.

Sateessa uistelemassa

Kiva tunne, kun kesäinen lämpöinen sade vihmoi.  Vesi lainehtii aika lailla.  Uistelemaan teki mieli. Itse tykkään sateesta, eikä haittaa vaikka kastuu.  Kelluntahaalari päälle ja uistelemaan.  Muuten meni hyvin, mutta jostakin syystä virvelimme siimat kietoutuivat yhteen ja niitä myrskyssä selvitellessä vene kulkeutui naapurisaaren taakse. Olivat niin kovasti kietoutuneet, että molemmat oli katkaistava ja uistimet kiinnitettävä uudelleen.  Olihan siihen uisteeseen sitten pienehkö ahven tarttunut.  On se muuten kumma, että keskityt yhteen asiaan.  Siimojen selvittelyyn ja ala homman selvittyä katselemaan ympärille, tuntuu, että on kaukana.  Maisema näyttää aivan erilaiselta, saarinen järven selkä, kun ei siltä suunnalta tavallisesti katsele.  Ihan oudolta ensin näyttää.  Selviisi kuitenkin pian, että naapurisaaren takana oltiin ja ei kun jatkamaan uistelua.