Eweliinan hoppailut ja nettikauppa. https://tmi-hilkka-marjatta-laurila.sumupstore.com/

Keski-Pohjanmaan "körttisukat"

Nyt alkaa tämä projekti. Keski-Pohjanmaan körttisukkien neulominen. Innostus taas on mahdoton. Ohje on aivan tavallinen. Mietin uskaltaako noita neuloa kovin värikkäinä, kun paikkakunnalla tuntemani körttiset eivät siedä väriä. Mutta taas äitini, joka oli herännyt, käsi seuroissa ja lauleli kotona siionin virsiä. Mielestäni kauniita. Hän ei erotellut koskaan värejä eikä sitä, että ne liittyisivät toisiinsa. Mutta mietin näitä asioita jatkaessani kutomisia.

Hartiahuivi ja myssy

Tässä olikin mielenkiintoinen projekti. Ohjeen bongasin Dropsin sivuilta. Siinä oli käytetty toisenlaista lankaa ja koko huiviin piti mennä 325 g, mutta tätä lankaa menikin 700 g. Huhuh välillä tuntui, mutta tulipa valmista.

Tämän halusin neuloa samaan sarjaan kuuluvaksi. Myssy on todella helppo tehdä ja kiva päässä. Laitoin tupsunkin koristeeksi.

Vauvan peitto

Tässä lisäinnostukseni, kun oli neulonut molemmin rakkaille lapsenlapsilleni peitot. Kävin paikallisessa kangaskaupassa ja löysin nallepuh trikoota. Siitä tulikin ihnan pehmeä pinta, vaikka ihna vauvan ihoa vasten laitetavaksi. Kiinnittelin neuloilla ja ihna käsin ompelin vuorin kiinni. Hyvä tuli.

Tämän vauvan vaunupeiton mallin sain ystävältäni, joka oli tallentanut sen 70 luvulta. Hän on itse neulonut useita, koska lapsenlapsia hänellä on jo useita. Itse olen tulossa mummoksi ensimmäistä kertaa ja siksi tämä into päällä. Oli vähän vaikeuksia langan löytämisessä, mutta tämäkään ei aivan vastannu toiveitani. Toiset olivat liian kovia ja tämä on vähän ehkä liian pehmeä. Siihen on tarkoitus laittaa joustava vuori, joka vähän tukevoittaa peittoa. Kukkasia halusin laittaa monen värisiä, että muistuttaa kukkaketoa. Muistan pienenä itse, kun äitini oli tehnyt tilkuista tyynyn ja siinä oli jos jonkinlaisia kankaita, värejä ja kuvioita ja sitä kyllä tuli usein tutkiskeltua. Mielenkiintoista.

Karppaus etenee, muistoja luonnonmukaisen viljelyn ajalta

Karppaus on tänä aikana lähes kirosana kaikille kevyt tuotteiden valmistajille. Itse en kuulu siihen ryhmään, joka olisi koskaan käyttänyt kevytuotteita. Kuulun siihen gategoriaan, joka luonnostaan uskoo kaikkeen maasta peräisin, lähiympäristössä tuotetusta ja itse valmistettuun ruokaan. Voi on aina ollut ehdoton, jota olen käyttänyt Mietin monta kertaa, että kun meidät ihmiset on luotu maasta. Miten meidän elimistömme voi sulattaa keinotekoisia kevyttuotteita. Paljonhan ollaan palaamassa alkutuotannon lähteille. Allergiat antavat ihmisille ajattelemisen aihetta, koska niitä ei ole ennen näin paljon ollut. Kun on saanut köyhyydessä elää lapsuuden, kotona tuotettiin kaikki mitä syötiin. Ainoastaan voita, juuustoa ja kuoritua maitoa, jota meijeri palautti vasikoille juomaksi, oli ruokapöydässä. Eio sitä vasikoille annettu. Ei rasvaa, kalkkia ja vitamiineja luonnosta.Ihana muisto siitä, kun lehmä poiki ja tuli koulusta, kun uunijuuston tuoksu tavoitti heti ulko-ovella. Ternimaitoa tänä päivänä syödään kapseleina. Lihat saatiin omista kasvatetuista vasikoista ja sioista. Kun kotona oli ollut teurstuspäivä, veripalttua, maksaa ja muita sisäelimiä oli paistumassa uunissa. Kanoja oli omaan munatarpeeseen. Marjoja oli monta saavillista talvea varten. Marjat säilöttiin kylmässä aitassa muovisaaveissa. Kun jotakin todella hyvää halusi, sai käydä kaivamassa jäisiä marjoja kuppiin, vehnäjauhoja ja sokeria sekaan ja siinä oli makea välipala valmiina. Perunat kasvatettiin omassa pellossa, samoin porkkanat, punajuuret, lantut ja nauriit. Lannoitteita ei juurikaan käytetty,lehmän lantaa pellolle keväisin. Viljaa omasta pellosta. Isä puitatti ja äiti käsikärryllä käytti myllyssä, jossa jauhettiin jauhoiksi, talkkunaksi - sen parempaa ruokaa ei silloin muista saanen, kun talkkunapuuro, kunnollisella voisilmällä. Leivät sitten leivottiin kotona omista jauhoista. Juurrutettu ruisleipä, rieskat ja hiivaleivät. Kaikki maistui, herkullista oli tuilla ulkoa sisälle ja tekaista ruisleivästä voin keran välipalaa ja taas menoksi. Tässä ei paljon hiilihydraatteja tarvinnut ajatella, ei E-aineita tai muita säilöntäaineita. Ruoka oli todella terveellistä. Mielestäni karppaaminen on aika lähellä tuota aikaa.

Nyt on neljäkiloa karissut ja hiljalleen tapahtuu kun keho on siirtynyt ketoosiin. Juoda täytyy vettä ensimmäisen viikon aikana varsinkin kun aloittaa karppauksen. Hiilihydraatit täytyy todella tarkoin laskea, mutta kun etenee tässä niin ei joka päivä tarvi tarkkailla ja silti paino laskee.

Paino ongelma ja laihdutuskeinot - karppaus

Kyllä se tuo ikä tuo tulleessaan noita kiloja salakavalasti. Vasta kun valokuvasta itseänsä katsoo, huomaa kasvaneensa. Aloitin vuodenvaihteessa terveellisen ruoan syönnin ja liikunnan. On tullut hiihdettyä, kotipihasta pääsee heti, että ei tarvi lähteä suksia autolla viemään ladun varteen. Tuli kaikki vihannekset käydyksi parin kuukauden aikan lävitse. Pois kaikki rasva, mutta perunaa, laihaa lihaa. Ei kuitenkaan margariineja, vaan voita soipivasti. Nuo makeat, eli pullat, leivonnaiset, eikä juuri karkitkaan ole kuuluneet naposteltaviin, joten niistä on helppo luopua. Viiniä joskun viikonloppuisin. No, kun kolme kiloa lähti sekin heiluriliikkeessä koko ajan. Päätin aloittaa karppauksen. Nyt on viikon kestänyt, olo oli aluksi aika hankalan tuntuinen. Ensimmäisinä päivinä ei ollut mukava olo, mutta kun pääsi vauhtiin, nyt on energinen ja mukava. Toinen viikko nyt menossa ja selvästi lähtenyt alaspäin kääntymään. Tasaisempaa, ei tuota heiluriliikettä, kuten alkuvuodesta.

Itse asiassa aika tavallista ruokaa, kun tuota karppaussivua olen seurannut ja sieltä löytänyt ravintoainelaskurin, jolla voi tarkistaa, että ei hiilihydraatti määrä vuorokaudessa ylity. Itselleni suurin vaikeus on liiallinen perunan syönti ja ruisleipä, jota en nyt ole tämän toista viikon aikana käyttänyt. Leiväksi olen ottanut karppinäkkäriä, maistuu välipalanakin aika kivasti, voin kanssa tietty. Ei ole nälkä ollut ja kahvinkin nautin kerman kera.

Tässä myyntimessuilla ollessa eräältä tuttavalta ostin kotiviljasta käsin tehtyä kauraryyniä ja hiutaletta. Siitä kun keittää maitoon (punaiseen) puuron niin ompa aamu alkanut huikeasti. Tietenkin pienempi lautasellinen, koska siinä väitetään olevan hiilihydraattia, mutta kun muistaa tuon lautasen pitää sopivana niin näyttää sallivan sen, ei ylity 20 mg päivässä. Olen löytänyt kermaisen rahkan, se on mukava omien keräämien metsämarjojen kanssa, samoin kuin turkkilainen jogurttikin. Lihaa, ei haittaa vaikka siinä on rasvaa, perunaa puolikas päivässä. Niin ja sitten sekoitan rahkaa tai jogurttiin pellavansiemen rouhetta, siinä on omega3, vitamiinit ja hivenaineet sopivassa määrin.

Tätä rataa ainon jatkaa kesää kohti katsotaan miten tässä urakassa käy.