Karppaus etenee, muistoja luonnonmukaisen viljelyn ajalta

Karppaus on tänä aikana lähes kirosana kaikille kevyt tuotteiden valmistajille.  Itse en kuulu siihen ryhmään, joka olisi koskaan käyttänyt kevytuotteita.  Kuulun siihen gategoriaan, joka luonnostaan uskoo kaikkeen maasta peräisin, lähiympäristössä tuotetusta ja itse valmistettuun ruokaan.  Voi on aina ollut ehdoton, jota olen käyttänyt Mietin monta kertaa, että kun meidät ihmiset on luotu maasta.  Miten meidän elimistömme voi sulattaa keinotekoisia kevyttuotteita.  Paljonhan ollaan palaamassa alkutuotannon lähteille. Allergiat antavat ihmisille ajattelemisen aihetta, koska niitä ei ole ennen näin paljon ollut. Kun on saanut köyhyydessä elää lapsuuden, kotona tuotettiin kaikki mitä syötiin.  Ainoastaan voita, juuustoa ja  kuoritua maitoa, jota meijeri palautti vasikoille juomaksi, oli ruokapöydässä. Eio sitä vasikoille annettu.  Ei rasvaa, kalkkia ja vitamiineja luonnosta.Ihana muisto siitä, kun lehmä poiki ja tuli koulusta, kun uunijuuston tuoksu tavoitti heti ulko-ovella. Ternimaitoa tänä päivänä syödään kapseleina.   Lihat saatiin omista kasvatetuista vasikoista ja sioista. Kun kotona oli ollut teurstuspäivä, veripalttua, maksaa ja muita sisäelimiä oli paistumassa uunissa.  Kanoja oli omaan munatarpeeseen. Marjoja oli monta saavillista talvea varten.  Marjat säilöttiin kylmässä aitassa muovisaaveissa.  Kun jotakin todella hyvää halusi, sai käydä kaivamassa jäisiä marjoja kuppiin, vehnäjauhoja ja sokeria sekaan ja siinä oli makea välipala valmiina. Perunat kasvatettiin omassa pellossa, samoin porkkanat, punajuuret, lantut ja nauriit.  Lannoitteita ei juurikaan käytetty,lehmän lantaa pellolle keväisin.  Viljaa omasta pellosta.  Isä puitatti ja äiti käsikärryllä käytti myllyssä, jossa jauhettiin jauhoiksi, talkkunaksi - sen parempaa ruokaa ei silloin muista saanen, kun talkkunapuuro, kunnollisella voisilmällä. Leivät sitten leivottiin kotona omista jauhoista. Juurrutettu ruisleipä, rieskat ja hiivaleivät.  Kaikki maistui, herkullista oli tuilla ulkoa sisälle ja tekaista ruisleivästä voin keran välipalaa ja taas menoksi. Tässä ei paljon hiilihydraatteja tarvinnut ajatella, ei E-aineita tai muita säilöntäaineita.  Ruoka oli todella terveellistä.  Mielestäni karppaaminen on aika lähellä tuota aikaa.

Nyt on neljäkiloa karissut ja hiljalleen tapahtuu kun keho on siirtynyt ketoosiin.  Juoda täytyy vettä ensimmäisen viikon aikana varsinkin kun aloittaa karppauksen.  Hiilihydraatit täytyy todella tarkoin laskea, mutta kun etenee tässä niin ei joka päivä tarvi tarkkailla ja silti paino laskee.

Ei kommentteja: