Ihanan elokuinen ilta, venetsialaiset

 Tässä näkymä satamasta järellepäin

Tänään vietetään mökkikauden päättäjäisiä, itse asiassa, ei ole tarkoitus vielä pariin kuukauteen jättää mökkiä.  Ongelma on vain se, että vesi laskee huimaa vauhtia ja ranta alkaa olla matalaa veneellä saapua.  Laiturihan se taitaa käydä lyhyeksi.  Katsotaan miten kauan näitä kauniita säitä riittää.  Sadetta kaipais, mutta sitten tulee koleaa ja ...  Siinäpäse puolensa kullakin.

Sää oli ei len kerrassaan mainio, ei tuullut ja kynttilät loistivat rannalla.  On vain harmi, että täälläpäin ei mökeillä näitä venetsialaisia vietetä yleisesti.  Olis kaunista katsella, kun muutkin laittaisivat ulkotulia ja valisisivat rantojaan.  Sähköjähän täällä ei mökeillä juurikaan ole. Aurinkovaloja etupäässä.  Mutta tunnelma on oikeilla tulilla todella hieno.

KARHU VAIN TIKKA

lkoi kyllä vähän hiecirämään syksyn tapahtumat, täällä oli asuttu.  Nimittäin rantatontilla, kantoja oli mouhittu melkolailla.  Varsinaisesti ei kynnenjälkiä näkynyt, mutta suuria lastuja oli irronnut.  Tulee mieleen Punahousu, on aika kookas lintu, mutta sitäkään ei varmaksi voi tietään. Onhan tuossa varmaan matoja, kun jonkin verran lahonut kanto, eli molemmatkin, mutta ihmetyttää.  Täytyy vähän tähyillä ympärilleen, kun sinne aina menee, varsinkin kun alkaa illalla hämärtämään.

Ilta-auringon ja puukasan hurmiossa

Vaikka päivä oli tulinen, ilta oli kaunis.  Tuuli juuri niin pahalta suunnalta, että rannasta ei veneellä ollut lähtemistä.  Onneksi oltiin ajettu veneellä polttopuurankoja saarelle.  Siinä oli sahapukin apulaisena homma yhdelle päivälle.  Rangat ovat nyt nätisti liiterissä, vielä hieman kosteita, mutta kuivuvat siellä mukavasti.  Toisella seinustalla on kuivia puita, joten saunan saa lämpimäksi ja syksyn tullen takkaakin lämmitellään.

Tuo pilvitaivas on kaunista katseltavaa.  Sitä vain istuu ja ihmettelee, miten voi tuollaisia kuvia aina vain saada.  Toinen toistaan kauniimpia.  Harmi, kun edellisyönä nukutti, niin, että ei nähnyt taivaalla valoilmiöit.Oli toisten ottamia kuvia kauniista revontulista.  Niihin tarvittaisiin parempi kamera, jolla niitä saisi ikuistetuksi, mutta voi niitä sitten ihailla toisten otoksia.

Terassi venetsialaiskuntoon

Tänään aion työskennellä terassin parissa. Huomaat varmaa kuvasta kuinka kulahtanut terassilaudoitus on.  Täytyy ensin harjata ja siivota välit ja laudat. Nimittäin grilli tahtoo sotkea. Aionkin hankkia jotain suojaksi laudoitukselle, jokaauttaa putsaamaan laudat. Huomasin että monenlaista tahranpoitoainetta tarvin ennen kyllästämisen aloitusta. Lintujen jätökset on yksi vaade puhdistettaessa.
Nyt pesut tehty ja kuivatus valmis. Sitten vain pensseliin pitkä varsi, että ei tarvi kontata siveltimen kanssa. Ehkä sais tarkemman jäljen, mutta päädyn kuitenkin jatkovarteen. Luontainen laiskuuteni. Ja alla tulos päivän uurastuksesta. Ei muuta kuin valaistusta terassille ja tunnelmoiman viikonloppuna.

 Tämä kuva on illalta, iso lintu pilvimuodoselmana.

Tässä aamun kaunista ruskoa, olen kyllä niin ihastunut noihin taivaankannen väreihin, että en voi olla kuvaamatta niitä uudestaan ja uudestaan.  Skydrivessä on enemmän ottamiani kuvia.

Vesireittiä

Nyt sitten puuhommant jatkuvat, kun on noin kaunis ilma, että pienimoottorisella veneellä saadan rannasta siirretyksi rankoja, joita tässä alkukesästä kaadettiin.  Ovat kuvuneet mukavasti kun puussa oli lehti kaatohetkellä,  ja silloin lehdet kuljettavat rungosta veden pois ja kuivuvat nopeasti. Vene lastattiin täyteen ja kohti saarta - määränpäätä.

 Kyllä on kumma, kun 2,5 hv moottoilla ajaessa koko laineeton järvenpinta menee laineille.  Kuormaa vähän kyydillä ja siinä istuessa roiskuttaa niin, että housut kastuu.  Aika ilkeä tunne, mutta onpa onneksi lämmintä.

 Tässä se tyyneys näkyy, puut kuvatuvat vedenpintaan toistaen aitoa tunnelmaa.

Ja me parrulastissa seilattiin...

Nyt oli se syksyn odotettu homma, puut kaadettiin alkuksesästä ja niistä on paljon puhuttu.  Pitäs saada naapurisaaresta omalle saarelle.  Veneellä on kuljetettava, kun ei viitsi uittaa, tai ainakin on hankalaa, kun on kasatta vastakkaiselle puolelle saarta.  Olis pitkä uittomatka.  No, tänään näin kauniina syyspäivänä päätettiin lähteä hakemaan veneellinen kerrallaan.  Maasto kun kivikkoisella saarella ei ole helppo, pari pölliä kainaloon ja sitten tarkkana kivenkolojen, risujen ynnä muiden esteiden seassa seilaamista.  Lisäksi vaivasi ampiaiset, mistä ihmeestä niitä tänä kesänä on noin valtavasti.  Havupuissa on valtava päminä, kuin korvissa olis kuulo vika.  Pyörivät ympärillä aivan kuin heltä olisi jotakin viety pois.  Kasat on kannettu ja odottavat tuossa mökin rannalla pilkkomista.  Se on tehtävä aika pikoihin, kun ei ole kiva jos kastuvat.

Siinähän ne omassa rannassa pötköttää

Pihvit toisella tavalla

Aloin miettimään, että miten saisin herkullisia pihvejä tehdyksi, kun pelkästään paistamalla en aina onnistu saamaan oikeaa maukasta pihviä aikaiseksi.  Näin valmistin todella maukkaat pihvit, herkkutatti kastikkeen ja itse kasvattamieni tomaattien, sekä mustaa, että terttutomattia. NAM..

Tarjousessa olevaa porsaan ulkofilettä.  Oli isonlainen pala, mutta onneksi on pieni pastinosa kaasujääkaapissa, niin voimme syödä myöhemmin loput.

Siivutin fileen noin 1-1,5 cm paksuisiksi pihveiksi.  Nuijin ne omalla nyrkilläni mureiksi.
Suolasin hiukan ja laitoin pannulle paistumaan.  Lihaa pastettaessa ei saa pihviä kääntää, kuin kerran.

Paistoin kauniin ruskeiksi molemmilta puolin, ja laitoin paistetut pihvit kattilaan odottamaan. Paistamisen lomassa tein keittoliemen.
Liemeen yksi lihaliemikuutio
Suuri sipuli
Omaa kasvattamaani ciliä
Maustepippuria, kokonaisena
Valkopippuria, kokonaisena
Laakerinlehteä 3 kpl
Maissikastiketta
Vettä, niin, että pihvit peittyvät

Liemineen pihvit kiehumaan ja noin puolituntia.  Tulee niin ihana tuoksukin, että ei voi epäonnistua.

Sitten pihalta löytyi tuo ihana herkkutatti.  Näytti täydelliseltä, mutta kun siivosin, oli sinne jalkaan tullut vieran. Mutta onneksi oli vasta eksynyt, joten siitä ei paljoa mennyt hukkaan.  Siivosin, siivusin ja laitoin odottamaan paistamista.  Sipulia silppurin heti kokonaisen aika ison.  Koska itse pidän sipulista.

Paistoin ruokalusikallisen vehnäjauhoja, sipulit ja sienet.  Kun jauhoissa oli sopivasti väriä lisäsin pihvien keitinliemen kastikkeeseen ja Gream Facea ruokalusikallisen ja keittelin hetken aikaan.

Perunat olivat jo kiehumassa ollet ja niistä vesi pois, että kuivahtavat ja maku tulee maukkaaksi.  Sitten vain herkullinen ateria lautasella ja jopa oli kokeilemisen arvoinen pihvin valmistaminen toisella tavalla.