Nyt oli se syksyn odotettu homma, puut kaadettiin alkuksesästä ja niistä on paljon puhuttu. Pitäs saada naapurisaaresta omalle saarelle. Veneellä on kuljetettava, kun ei viitsi uittaa, tai ainakin on hankalaa, kun on kasatta vastakkaiselle puolelle saarta. Olis pitkä uittomatka. No, tänään näin kauniina syyspäivänä päätettiin lähteä hakemaan veneellinen kerrallaan. Maasto kun kivikkoisella saarella ei ole helppo, pari pölliä kainaloon ja sitten tarkkana kivenkolojen, risujen ynnä muiden esteiden seassa seilaamista. Lisäksi vaivasi ampiaiset, mistä ihmeestä niitä tänä kesänä on noin valtavasti. Havupuissa on valtava päminä, kuin korvissa olis kuulo vika. Pyörivät ympärillä aivan kuin heltä olisi jotakin viety pois. Kasat on kannettu ja odottavat tuossa mökin rannalla pilkkomista. Se on tehtävä aika pikoihin, kun ei ole kiva jos kastuvat.
 |
| Siinähän ne omassa rannassa pötköttää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti