Rantautuminen asuntovaunuun

Haikeaa, kun saari pitää jättää lähes talviteloilleen. Veneellä on niin hankalaa päästä rantautumaan. Kivet alkaa kolisemaan veneen pohjassa. Tullaan kullä vielä pikkuvenreellä, jossa 2,5 hevosvoimainen Honda puskuttaa. Se edellyttää pientä tuulta, että ison selän pääsee ylittämään.

Ihana kesä kaikkiaan ollut. Omat lapset vierailleet, ja ensimmäinen kesä mummona. Ihanat Neo  ja Iida ovat olleet ensimmäistä kesää tutustumassa vaarin mökkiin. Neosta tulee musikaalinen, heti kun vähän yllytin polvella kolmen kuukauden ikäistä vesseliä musiikin tahtiin heilumaan, niin jo alkoi. Ja rokkaaminen on jatkunut kotioloissakin. Sain hoidella häntä niin että isi ja äiti pääsivät kalastelemaan ja nauttimaan todella lämpimistä aurinkoisista kesäpäivistä. Iidan kanssa uitiin istuma-altaassa, jossa sitten kyykkyyn ylös harjoituksia harjoitellut pikkuneiti otti punkan reunoista lujalla otteella kiinni ja seisoi kolmen kuukauden ikäisenä ihan omin voimin. Ihana, lämmin pitkä kesä on jättänyt kauniita muistoja. Kalaa on tullut, sitä on purkitettu talven varallekin ja syöty useita kertoja viikossa.

Nyt jatketan kesänviettoa pienemmissä oloissa. Asuntovaunu on nyt majoituksemme.

Ei kommentteja: