Muistuu mieleen elämän alkutaipale. Kansakoulun neljännellä luokalla käsityön tunnilla istuin useita kertoja neuloen lapasta. Ehkä siihen se lapasinnostus aikoinaan suli. Opettaja sanoi, että teet aivan kuten hän on neuvonut, mutta silti silmukat kiertää. Ne kun oli väärästä reunasta neulottu. Sain lapasen peukaloon saakka neulotuksi, ja sitten kun työtä sai tehdä kotonakin, että ennätti saada valmiiksi. Itse vain hokasin että opettaja ei ollut osannut opettaa vasenkätistä neulojaa. Silmukkahan nostetaan aivan toisesta reunasta kuin oikeakätisellä. Opettaja oli kyllä muuten aivan ihana vanha rouva. Pidin hänestä kovasti, ei hän purattanut tumppua vaan sanoi, että tästä lähtien sinun täytyy aina itse perehtyä neulomisiin ja virkkaamisiin. Hän ei osaa opettaa. Nyttemmin olen kuullut hyvä neuvon em tilanteeseen. Pitää vain laittaa peili ja katsoa oikeakäsiten tekemistä niin siitä selviää. Mutta kun ei ole kotona oikeakätistä neulojaa niin itselle se jää selvitettäväksi, miten mikäkin mutka työssä tehdään. Ei hän myöskään pakottanut kirjoittamaan tai tekemään oikealla.
Tuo vasen käsi on tuonut kyllä eteeni hyvinkin paljon päänvaivaa. Autokoulussa inssiajo oli otettava varman päälle että ei kääntynyt vastakkaiseen suuntaan, koska oma vasen on itselle oikea, vaikka muille vasen. No, kartanlukijana ei tahdo onnistua, monta kertaa olen yrittänyt käännättää sinne vastakkaiselle puolelle. On kuulemma aivoista lähtöisin, ovat vastakkaiset ja vaikeahan sitä on avoja muutaa. Lääkärikin kuulemma aivoja tutkiessa näkee kumman kätinen on. Siksi on hyvä, että ei ole pakotettu käyttämään kättä joka ei itselle ole luonnollista.
Olen monta kertaa miettinyt noita asioita, joita ei lainkaan valmisteta vasenkätisiä varten. Puukko, virkkuukoukku, ruokailun yhteydessä kun on katettu pöytä ottimet ovat aina väärällä puolella. Kassanhoitajaksi kesätöihin päästessäni kaikki sen aikaiset luotto-ostoskirjat olivat oikeakätisen jäljeltä ja nimet niissä ihan väärin päin. Samoin konttoritöissä, mapitusvaiheessa aina aloin väärältä päin mappiin tallentamaan papereita.
Toimiessani johtoryhmän sihteerinä suuressa yrityksessä, hallinnossa - hallintoneuvosto ja hallitus, jäseniä oli paljon ja niiden nähden joutui aina kirjoittamaan ja tottakait se oli puheenaine. Väärällä kädellä, ojan puolimmaisella jne. Miellyttävä kokemus, kun hallitnoneuvoston arvostettu puheenjohtaja kuuli kerrankin tuon irvailun, hän sanoi, että muista Hilkka, vasenkäsistä hullua ei olekaan. Jostakin syystä olen luottanut siihen ja paljon on asioita elämässäni tapahtunut ja aina putoan jaloilleni. Mutta nuo puheenjohtajan sanat ovat vaikeilla hetkillä mielessä ja tähän saakka olen jatkanut eteenpäin. Olen onnellinen rikkausestani, ei ole ollut liian helppoa, mutta todella antoisaa kun onnistuu. Onnekseni olen jonkin verran oikeakätinenkin että ei ihan kaikkia tarvi miettiä vaan saa asettua olemassa olevaan yhteiskuntaan kuten muutkin.
Tuota poltettu oranssi/harmaa huivia aloitellessa oli taas se tunne, mutta onnistuinpas.
