Sateella, kissa ja sammakko

Kissa on mukava täällä saarella, kun käy ulko wc:ssä hän odottelee tulijaa ja on tottunut leikkiin.  Kissalle pitää heitellä käpyjä.  Kissalla on villi ilme, kun tietää, että voi kytätä ja napata kävyn kiinni.  Sanon kissa ja kun hän katsoo minuun niin heitän kävyn.  Kissa yrittää ottaa ilmastakin kiinni, hyppää korkealle napatakseen tassujen väliin. Kaikki kävyt, joita heitä,  pitää käydä tassulla merkkaamassa.

Tuosta sammakosta tulee lapsuusaikainen inhottava muisto mieleen.  Nyt se kulkeutui minun housun lahkeessa rannasta tuohon polulle.  Käveleskelin saaren rannalla ja kivikossa tuntui, että jotakin meni lahkeeseen.  Yritin ravistella kun kävelin, katselin maastoon, että näkyykö siellä jotakin. En huomannut.  Jatkoin matkaa ja aina vain tuntui kuin tuulihousun lahkeessa joku liikkuisi.  Puistelin lahjetta, mitään ei pudonnut.  Aina vain se liike tuntui, joten nostin lahkeen nurin, niin, että siellä missä liikkui jäi käännöksen alapuolelle lahkeen suun tiukasti polvenkorkeuteen.  Johan se sieltä tipahti maahan.  Ei onneksi ollut paljas iho alla.  Eli se muisto lapsuudesta kymmeninen vuosien takaa oli sellainen, kun kotona oli kellari ja sinne meni betoniset portaat.  Oli kevät ja minulle lankesi kellarin siivous.  Koko kellari piti puhdistaa ja pestä.  Kellari kaikenkaikkiaan oli betoninen talon alle rakennusvaiheessa tehty.  Hyvä säilyvyys kellarissa oli, perunat ja menut säilyivät hyvin talven yli.  Mutta siivous oli tehtävä tulevaa säilöntäkautta varten.  Moskat puhdistettu ja letkulla vettä kellariin, että sai kaikki paikat puhtaaksi.  Lattia oli sellainen, harva, että vesi pääsi pois.  Portaat ja kaikki oli pesty ja iloisena juoksin portaita pitki ylös.  Otin askelmasta kädellä kiinni ja juuri käteni alle osui sammakko, rupisammakko.  Se inhon määrä ei tahtonut laata ei millään.  Ravistelin ja puistelin kättä, hampaita oikein vihloi.  Kesti todella kauan se inho ja muisto ei ole häipynyt.  Mutta nyt ei aivan niin paha olo tullut.  Sammakko varmaan säikähti, kun pääsi lahkeestani pois, ei liikkunut pitkään aikaan.  Tällä kerralla varmaan järkyttyi enemmän kuin minä.

Kallioisen saaren rannan muotoilua

Laiturin lisäämisen tarve on tullut siitä, kun rantautuminen on hankalaa. Keväällä vesi on korkealla ja silloin veneestä pääse loivan rannan vuoksi hyvin maihin.  Kun kevät etenee, vesi laskee ja pehmeästä nousupaikasta on hankalaa kulkea.  Saaressa asuminen asettaa omia haasteita tavaroiden kuljettamiselle.  Pienellä veneellä on vaikea tuoda montaa asiaa kerrallaan, mutta on hupimajaankin tarvittavat elementit kulkeneet.  Keli pitää olla aina sopiva.  Tuossa yläkuvassa lähtee laiturilauroja ja lankkuja parin kilometrin kulkumatkalle.  Kannatinpaalujen asentaminen on aina oma ongelmansa, kun on kivikkoinen kallioinen ranta.  Pitää vain yrittää löytää jonkinlainen kolo rautakangella, joka ohittaa muutaman kiven ja siihen vain lekalla hakkaamaan tappia.  On tietenkin vaara kevään jäidenlähdön aikaan, että paalut nousee, kallistuu ja jopa irtoaa, mutta korjattava sitten tarpeen tullen. Olemassa olevaa laituria jatkettiin ja lisäksi matalikko peitettiin kallionreunaan saakka lisäkkeellä.  Ajateltiin, että ei laituriin kiinnitetä ja viereen yhdistetään oma tasanne kallion ja venevalkaman ylittävä laiturin osa, jossa voidaan kesäisin riippuen tuulen suunnasta, istuskella ja ottaa aurionkoa.  Saarellahan joka suunnasta tuleva tuuli tuntuu jossain.  On hyvä olla eri tuulille sopivia oleskelupaikkoja.

Vielä hyväksi todettu vinkki noista muovisista puutarhatuoleista.  Ovat olleet oiva lisä pienessä veneessä.  Leikattiin taaimmaisia jalkoja lyhyemmäksi, ja etummaiset jätettiin pidemmäksi.  Voi käyttää molemmissa päissä ja on huomattavasti helpompi istua kuin veneen omissa istumapaikoissa.  Helpottaa uistinkalastusta, kun jaksaa istuskella kauan eikä paikat väsy.

Purkkisäilykettä kalasta

Kyllä Ahti on ollut antelias.  Olemme saaneet purkitetuksi kalaa, jopa talven varallekin.  Purkituslaite hankittiin muutama vuosi sitten, ja on jäänyt kiireiden vuoksi varastoon, mutta eipä jää enään.

Haukea purkkiin, ketchuppia, suolaa, pippureita, sipulia, öljyä.  mausteet hyvin sekoittaen ja kalat kuutioituna.  Purkituslaite toimintaan eli oikein tarkoin suljettava, ilmatiiviiksi.  Painekeitin täyteen purkkeja ja vettä puolilleen.  Keittoaikaan löytyy monenlaisia ohjeita.  Kattilan toimittaja antaa arvolle f10 keittoajaksi 38 minuuttia, mutta jossakin ohjeessa oli 75-90 minuuttia ja varmuuden vuoksi keitimme tuon pisimmän ajan.  On muuten niin herkullista, että lihan käyttäminen tässä perheessä vähenee.  Luonnollisesti kasvaneita kaljoja hyvävetisessä järvessä, ei voi luomumpaa ja terveellisempää olla.

Alppiruusu jatkaa kukintaa koleasta säästä huolimatta.

Lapsellisia

Viileä aamu, lähes valvottu yö.  Ei vain tullut uni silmään ja pari myssyä tuli ajankuluksi eli nuo ruusuiset.  Kasvot on edellisen päivän hommia.

Mökkitie ja punkkien torjuntaa

Ihanan tunnelmallinen luonnonmukainen mökkitie

 Kokeilinpa vanhanaikaista viikatteen käyttämistä, kun naapurin pihassa kasvoi niin pitkää heinää ja siellä punkit viihtyvät.  Naapuri oli saanut punkin olkapäähänsä ja jälki oli tosi punainen. Isännän kanssa sovitiin, että kun työinto pukkaa ja alkaa pakottamaan niin saa heidän pihasta niittää heinää.  Ei tuo niittäminen oikein tahtonut onnistua, ensin omassa viikatteessa oli ruostunut kohta ja varsi alkoi hetkua ja katkesi.  Sitten naapurin viikate oli huonossa terässä.  Kun yhdisteltiin oma ja naapurin viikatteen osat, niin saatoin niittämistä jatkaa.    Onpahan vähän ainakin tehty punkin torjumiseksi, koska tutkimusten mukaan leikatussa heinikossa eivät tunnu viihtyvän.

Hupimajan edustalla kasvava alppiruusu aloittelee kukintaa.  Olen joskus istuttanut kolme alppiruusua ja nyt jouduin kaksi siirtämään toiseen paikkaan, kun ilmeisesti ei ollut paikka oikein sopiva.  Eivät olleet kuolleet, mutta näytti siltä, että olivat kärsineet ehkä liiasta lumen paljoudesta ja ehkä itä tuulesta.  Nyt saivat paikan tämän kukkivan ruusun viereen. Tuulen suojana on iso kivi ja sen takana puita, jotka suojaavat liialta lumelta.  Perunakin on todella rehahtanut viikossa.  Alkaa varmaan jo kasvattamaan juurta, kun varsi on 30-40 cm korkeaa.  Saakohan juhannuksena omaa aikaista perunaa. Toivottavasti.

Hellehattu

Siinä helteellä virkattuja ja tärkkäytymässä olevia hellehattuja.  Vaikka rannallakin on ihan mukavaa tekemistä ja uimista, pitää puikkoa heiluttaa helteestä huolimatta.

Inspiraatio ja vanhat siivousavut

Onpas hieno aurinkoinen aamu. Kahvit juotu ja siinä samassa iskee inspis. Kaikki ulos ja mökin siivoukseen. Katot ensin, on kertynyt lukinverkkoja. Niitä on kuin ristisanan ruutuja. Kasteltu luutu harjan päälle ja ei kun hommiin. Samaan vauhtiin seinille sama käsittely. Ikkunan pesussa pätee aina sama vanha keino. Fairia pesuveteen ja sillä kärpäsen pisteet puhtaaksi ja kaikki lukinverkot. En käytä mitään kuivaimia, vaan vanha siis luettu paikallislehti on paras. sillä tulee kaunis kiilto ja puhdas jälki. Että pienessä mökissä löytyy puhdistettavia paikkoja. Keittiössa pätee myös vanha hyväksi havaittu keino, sokerinpala. kun kostean pyyhkeen sisään laittaa palasokerin niin, että sokerilla pääsee hankaamaan likaisia kohtia, niin kyllä lika irtoaa. Sauna on yksi tärkein pestävä, lauteet täytyy olka irroitettavat, että saa joka puolelta harjalla puhdistaa. Kyllä iltapäovällä alkoi jo tuoksua puhtaalle sisällä. Nyt vain mökin pesukeskus käyttöön. Vedet on lämmitetty, joten hommiin. Pyykinpesu, lakanoiden, peittojen ja mattojen pesut sekä tiskaaminen. On ihana pesupaikka ja tänään saatiin jätevesi kallioiseen pihaan kuntoon. Sauna lämpiämään ja itse puhtaaksi niin jo kelpaa sängyssä lökötellä.