Vain vana jää

 Tänään se päivä on, tänä vuonna.  Nyt vihdoin pääsee katsomaan saaren mökin tilannetta.  Mitä talvi on tehnyt. Rannasta täytyy jonkin verran puhkoa jäätä että pääsee menemään.  Selällä jäätä ei enään ole, joten tuo on pieni huoli.  Kepakko vain toiseen käteen ja sillä vähän apuja jään rikkoutumiseen.  Z-mallinen kuivo laattojen välissä. Vihdoin jäiden ohi päästiin ja moottori 2,5 hp käyntiin.  Vauhti on juuri todella sopiva, on aikaa parinkilometrin verran nautiskella järven veden päällä liitämisestä ja elää hetkessä.  Tämä on se mitä koko talvi on odotettu. Hetkessä elämäinen on kuin samaistuisi luontoon.  Olet samaa luojan luomana, samaa luontoa. Ei ajatuksia, ei ääniä, ei mitään kun sisälle hetkeen pääsee.

-----

Sitten saari lähestyy, ranta on avoin, joitakin jää kikkareita, mutta ei paljon.  Laituria jäät ovat vähän runnellut, mutta olemme varautuneet siihen, että laiturin etuosaan on koottu isoja kiviä, jotka ainakin jonkin verran suojaavat laiturin lähtemistä  Veneväylän puoleinen tukipuu näyttää nousseen jonkin verran, mutta tuo on helppo korjata.  Kylällä kaupassa käydessämme, kuulin, että monen laiturit ovat lähteneet, koska oli tosi kovat tuleet juuri jäiden lähdön aikaan.

Viime kesänä etsitiin omaa uimalaituria, se oli päässyt jäiden ja tuulen mukaan.  2-3 kilometrin päässä jökötti vastarannan kaislikossa.  Oli siinä vähän hommaa saada irti, mutta kun se irtosi, saatiin kiinnitetyksi veneen perään ja olihan se liiankin rastasta vetää.  Kyllä se sieltä ajankanssa tuli.  Kotiin saatiin.

Nyt on saari tarkistettu ja voidaan tulla kunhan saadaan vene korjattua, josta olen kertonut aikaisemmin. 

Tuunnausta

Hieno näkymä vielä ennen jäiden lähtöä.  Vähän alavireiseen iltaan, tunnelmaa auringosta.

Tässä uusiokäytössä trukkilavat.  Asuntoautoon on ollut hankala kulkeä tuon ritilärappusen kautta.  Metsämaastossa havunneulasia ja muita pikkuroskia on kukeutunut vaunuun asti.  Sama on ollut ulko wc:n kohdalla, mutta nyt kun roskamatot kiinnitettiin ruuveilla kiinni, pysyvät paikoillaan ja toimivat hienosti roskaottimina.

Kaatopaikka vai levähdyspaikka

Oli mukava tunne matkallamme, kun vierailimme parissa venealan liikkeessä Savossa.  Siellä saimme kyllä todella asioakkana mieluista ja hyväntuulista palvelua useassa liikkeessä. Ihmettelen tuota nettisivujen hakuja, koska ei pitäisi olla suurikaan ongelma hakusivujen tekijäille saada tuottekohtaisemmin tietoja hakujen perustana. Venetarvikkeet sanalla kun hakee, tulee kaikenmaailman rautakaupat, veneliikkeet, joissa ei myydä venetarvikkeita.  Ei voi hakea paikkakuntakohtaisesti. Tällaisena tiedon aikakautena ei oikein voi ymmärtää. Mutta onneksi sattumoisin osuimme venekuomujen valmistusliikkeeseen, jossa  hymyilevä, ystävällinen  nainen opasti asiantuntevasti liikkeeseen, jossa mahdollisesti on ko. tarvikkeita.  Toiseen liikeeseen mennessämme, ystävällinen mies tuli avuksemme ja etsi tietoa, koska heillä ei varastossa ollut tarvitsemaamme maalia.  Kun kerroimme, että olemme ohikulkumatkalla.  Saimma todella miellyttävää palvelua ja uuden osoitteen, josta voisimme käydä etsimässä.  Niin löysimme oikean liikkeen ja siellä asiantunteva mieshenkilö iloisella palveluhenkisellä kohtelulla sai meidän tyytyväiseksi. Lopuksi hän kysyi, että oliko meillä "motivaatiota"  väitimme olevan.  Hän alkoi iloisesti leskotella, että hyvä, meillä sitä ei ole varastossa, ja että kestää aikaa ennenkuin tulee ja kun tulee on todella kallista.  Hyvää maalausintoa toivottaen läksimme tyytyväisinä ja todella motivoituneina maalailemaan.

Tämä yllä oleva näky kohtasi meitä levähdyspaikalla, ja ei ole ainoa, joita olemme kohdanneet. Mikä meitä ihmisiä vaivaa.  Tuossa kaatopaikan keskiosasta meni polku, jonka päässä ilmeisesti käydään veden heitolla. Ei millään iljennyt lähteä sen polun päähän. On ollut levähdyspaikkoja, joissa on selvää sontaa ajokaistalla.

Mitä todella tarkoitetaan, kun kaikki mikä autosta lähtee, ruokailujätteet, juomat, pullot, kaikki mahdolliset roskat tienvarteen.  Miksi? Kuka on se, jolle ihmiset kuvittelevat kuuluvan näiden siivoamisen.

Yäk.

Vappuna vaunun kimpussa

Vapun aatto oli sateinen, pilvinen, mutta ihan kivalta näytti järvenpinta.  Alkaa jo hiukan olla railoja näkyvissä ja jäitä kovan tuulen ansiosta kasaantuu paikoin.  Varmaan viikkonlopuksi aukeaa vesi.  Ihanan näköistä saunan ikkunasta katosessa talvisen avannon kohdalla suuri sula alue.  Kalat innoissaan uiskentelivat ja tulivat päivän aurinkoa katsomaan.  Selkäevät näkyivät veden pinnalla, kun uiskentelivat kilpaa ja nauttivat keväästä.

Kevään aikana on ollut puhetta vaunun vaneeristen istuinosien uusimisesta ja sitä varten otettiin mukaan vaneeria, josta voidaan uusia.  Oli melkoinen yllätys, kun kannet otettiin irti ja aloin siivoamaan.  En ihan noin paljon olisi uskonut olevan pölyä ja erilaista likaa, kuolleita kärpäsiä, mettisiä  ja muita.  Onneksi oli aikaa.  Tässä tulee eteen aina se nautinto tästä ajasta, kun ei ole kiire minnekkään.  Voi aivan vapaasti tehdä kaikenlaista.  Vaikka kestääkin pitkään, ei aikataulut kuse kintuille.  No, mutta kyllähän se rahassa tuntuu, olla vapaalla, työttömänä. Mutta ei se raha kaikkea ratkaise.

Ensin irroiteltiin vanhat levyt ja olivat aika tiukkaan kiinnitetty.  Kahdella niitillä muovisarana. Jokaisessa useampi. Kun levyt sitten oli irroitettu alettiin miettimään miten levyt saadaan riittämään.  Jokainen pala kaavoitettiin niin, että mahdollisimman vähän levyä menisi hukkaan. Kaikki palat saadaan ja vielä jää ehjä levy, josta on tarkoitus tehdä veneen traileriin syksyn veneen nostoa ajatellen tuki, jota vasten vene uitetaan rannassa, että voidaan vetää maihin, mutta siitä myöhemmin lisää.

Kun palat saatiin leikatuksi.  Otin santapaperia ja hioin kaikkien levyjen reunat siten, että rousteet lähtivät pois ja reuna hiukan pyöristyi.  Ei sitten ole teräviä reunoja, eikä irtoavia tikkuja.  Penkkien alustoita pestessäni mietin, että onkohan miehet olleet suunnittelemassa asuntoautoa.  Ei ainakaan pesuasioita olla millään tavalla huomioitu.  Oli lämmityskaapeleita, sähkökaapeleita, vaikka oli johdoille suojia, ne eivät olleet kiinni seinässä.  Repsottivat ja likaa oli kertynyt niihin ja sai kiertää ja pyörittää johtoja kai kaikkia ympäriinsä, että sai keiken puhdistetuksi pölystä. Muutaman kerran vaihtelin vesiämpäreitä ja sain viimein puhtaaksi paikat ja eikun levyjen asennukseen.

Kun viimeistä nurkkaa keittiönpuolelta siivosin, huomasin vesiputken halkeaman ja sitä sitten irrottelemaan. Vesikanisteri ajateltiin irroittaa, että vesi menee suoraan maahan.  Kanisterissa olikin aikamoinen tuoksu.  Sitä on harvoin käytetty, johtuu kait siitä.  Putki menee jääkaapin takaa ja siten se piti irrottaa ja siirtää.  Sinä kaasuputken irroitus, sähköjohdon irroitus ja viimein kaapin saa irti.  Vaikka kaappi on laitettu niin tingiksi, että se ei tahdo tulla ulos millään.  Aikansa tappelemalla kaappi irtosi ja pääsi putken korjaukseen.  Onneksi edelliseltä kesältä oli jäänyt virspoon putkea pihaan ja siitä tulikin oikea vesiputki lattian läpivientiin.

Nyt vain kaappi paikoilleen ja loppusiivous.  Tyynyt sisään ja paikoillen.  Nyt kyllä tuntuu hyvältä.  Vappu oli tarpeellinen.  Tuli vaunulle juhannussiivot tehdyksi noin vain.

Nytpä se myrkyn lykkäs

Ihana viikonloppu takana.  Päästiin vihdoin mökille, vaikka järvessä vielä jäätä onkin.  Onneksi käytiin laittamassa asuntovaunun lämmitys kuntoon pääsiäisen tienoilla.  Ihana tasainen lämpö, webasto todella toimii kun on vielä termostaatti, ei mitään hätää sen puolesta.

Nyt sitten tuon veneen kimppuun.  Lähdettiinkin venettä kesäkuntoon laittamaan, mutta säilytyksen jälkeen huomattiin kylkiin tulleen pieniä pinnoitteen pullistumia ja siinäpä sitä selvittämistä.  Soitettiin veneenkorjaajalle ja sama tuntui ohje löytyvän, että pintaa kostean alueen kohdalta pois niin, että kuiva tulee vastaan ja sitten vaan kevään tuuliin ja auringonpaisteeseen kuivamaan.   Ei kuitenkaan vaikuta olevan kuin vanerin pinnassa kosteaa, joten ammattimiehen ajatus on että ei kannata alkaa rikkomaan vaan kuivatus tärkeintä.

Tässä tämän päivän ongelma, mutta kun haluaa, niin ratkaisut löytyy.  Asiaa selvitellään ja sillä välin nautitaan kesäasumuksen antimista.

Kauniiden pilvin innostamana ihonhoitoa ja leivontaa

http://hilkka.cosmopharmas.com/produkter/522-Organic-Body-Lotion

Nyt on oikea hetki antaa itselle aikaa.  Aloita ihonhoito.  Eilen tein kasvonaamion Organicin luomusarjan naamiovoiteella ja tunne oli todella mahtava.  Niin pehmeä ja suloinen ei minkäänlaisia allergisia oireita ja sitten laitoin yövoiteen imeytymään yöksi.  Organicin käsitoiveella voidellut kädet.  Vartalovoita jalkapohjiin, kun hiukan oli kovettumaan.

Varmaan tuo näkymä sai innostuksen oman ihon hoitoon.  Kaunis pilvi, aivan näyttää ukkospilveltä, mutta ei kuitenkaan jyrissyt.

Ah nyt on todella hoidetun tuntuinen olo.  Ja kun tuossa odottelin hiivaleipien kohoamista, tein aamupuhdisuksen Organicin tuotteilla ja lisäsin päivävoiteen niin kyllä nyt kelpaa.

http://hilkka.cosmopharmas.com/organic

Organic sarja nyt tarjoushinnalla.  Kannattaa täydentää varastoa, ja tuotteiden koko kannattaa tarkistaa koska se on todella iso.

 Ihana tuoksu leijailee huoneessa, tein kahdenlaista hiivaleipää.  Illalla laitoin oikeanpuolimmaisen taikinan juuren jääkaappiin.  Juureen ei saa laittaa suolaa.  Maukkaampaa leipää siitä tulee, kun juurruttaa.  Kuitenkin aamulla teki mieli tehdä toisenlaista, juurruttamatonta, maukasta molemmat

Vapun viuhkeessa

On se tuo kevät ja vappu.  Voiko sitä sanoin kuvailla, ei voi olla ilman itse paistettuja munkkeja.   Tällä kertaa ajattelinkin tehdä berliininmunkkeja ja päätin kokkeilla aikaisemmin munkkirinkilöiden valmistus menetelmää.  Ohjeessa sanotaan että leivotaan löysästä taikinasta palloja.  En koskaan ole rinkuloitakaan tehnyt pyöreiksi.  Maistuu ne, vaikka eivät ole niin "pyöreitä".  Valmistin löysän berliinimunkkitaikinan.  Otin kilon taikinasta osan ja runsaasti jauhoja, kuten kuvasta näkyy, koska taikina on niin löysää.  Taputtelin levyksi leivinpöydälle ja suuren juomalasin aukolla painelin pyöreitä lituskaisia palloja.  Hetken siinä kohonneena ovat valutautakattilassa rasvassa paistumassa ja ovat lähes pyöreitä.  En ole kovin tarkka aina mallista, koska olen sitä mieltä että maku on tärkein.  Siinä kun rypsiöljyssä paistuvat tulee todella muhkeita, ei kovia eikä kankeita.  Mukavan makuisia ja laitan heti lämpimänä pakkaseen, että sitten pikkuhiljaa otan tarjolle ja laitan pölysokeripäällysteen.

Muuten minun reseptini sokeroiduille munkaille on se, että heti kun on paistanut sokeroi ja laittaa muovipussiin ja suoraan kuumana pakkaseen.  Sitten kun haluaa tuoretta munkkia otta pussin pakkasesta ja laittaa hetkeksi mikroon ei kovin kauaksi aikaa.  Ei ole sokeri sulanut, eikä läträäntynyt ja ovat kuin juuri leivottuja.  Tärkeää siinä on myös tuo, että taikinan tulee olla löysää.  Leivittämiseen menee jauhoja runsaasti mutta maku on tärkein.

Kokeilepas ja kommentoi.