Tänään se päivä on, tänä vuonna. Nyt vihdoin pääsee katsomaan saaren mökin tilannetta. Mitä talvi on tehnyt. Rannasta täytyy jonkin verran puhkoa jäätä että pääsee menemään. Selällä jäätä ei enään ole, joten tuo on pieni huoli. Kepakko vain toiseen käteen ja sillä vähän apuja jään rikkoutumiseen. Z-mallinen kuivo laattojen välissä. Vihdoin jäiden ohi päästiin ja moottori 2,5 hp käyntiin. Vauhti on juuri todella sopiva, on aikaa parinkilometrin verran nautiskella järven veden päällä liitämisestä ja elää hetkessä. Tämä on se mitä koko talvi on odotettu. Hetkessä elämäinen on kuin samaistuisi luontoon. Olet samaa luojan luomana, samaa luontoa. Ei ajatuksia, ei ääniä, ei mitään kun sisälle hetkeen pääsee.
-----
Sitten saari lähestyy, ranta on avoin, joitakin jää kikkareita, mutta ei paljon. Laituria jäät ovat vähän runnellut, mutta olemme varautuneet siihen, että laiturin etuosaan on koottu isoja kiviä, jotka ainakin jonkin verran suojaavat laiturin lähtemistä Veneväylän puoleinen tukipuu näyttää nousseen jonkin verran, mutta tuo on helppo korjata. Kylällä kaupassa käydessämme, kuulin, että monen laiturit ovat lähteneet, koska oli tosi kovat tuleet juuri jäiden lähdön aikaan.
Viime kesänä etsitiin omaa uimalaituria, se oli päässyt jäiden ja tuulen mukaan. 2-3 kilometrin päässä jökötti vastarannan kaislikossa. Oli siinä vähän hommaa saada irti, mutta kun se irtosi, saatiin kiinnitetyksi veneen perään ja olihan se liiankin rastasta vetää. Kyllä se sieltä ajankanssa tuli. Kotiin saatiin.
Nyt on saari tarkistettu ja voidaan tulla kunhan saadaan vene korjattua, josta olen kertonut aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti