Näin helluntain kunniaksi virkkasin pari hattua. Kesäisiä, helteeseen sopivia tai vaikka sen heilan etsintään. Tuli mieleeni vanha mielikuva kymmenien vuosien takaa. Oli toukokuu ja juuri alkukuusta päästy ripille. Naapurin tytön kanssa papiljotit päässä männyn juurella kuunneltiin transistoriradiota. En nyt aivan varma ollut, oliko helluntai mutta alkukesän juhlapyhän aatto kuitenkin. Siinä haaveiltiin kaikesta tulevasta tietämättömänä. Innolla odotettiin, että päästää lähistöllä olevalle lavalle tanssimaan. Tanssimista harjoiteltiin maantiellä, missä nyt sattui olemaan vähän tasaista maata. Olis siis tanssitaitoakin, kun suunnistettiin rakkautta kohden. Tanssilattialla sen huomasi tungoksessa että ei se taito aluksi tarvinnut kovin valmis olla, koska porukkaa oli ja ahdasta. Siinä se taito sitten kesän mittaan parani ja löytyihän sieltä joku kainaloonkin. Hyvät muistot nuoruudesta ja läpi elämän kestävä ystävyyssuhde. Kiitos siitä. Todellinen ystävä on sellainen, että kaikki tuulet ja myrskyt kestää ja aina on kuin juuri oltaisiin tavattu. Ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti