Kuningaskataja

Tämä kataja on saanut hoitoani kymmenisen vuotta, aina vanhat paleltuneet ja kuivuneet oksat pois ja uudet todellakin rehottavat


Tänään kävin karviaismarjapensaan kimppuun.  Piikkinen on, ei tahdo mikään kintas auttaa.  Ilmeisesti paleltunut pensa, kun ei ole tullut kuin muutama lehdenalku.  Ajattelin tehdä täydellisen maahanleikkuun.  Kaikki oksat pois ja katsotaan, kun juuresta näyttää jonkin verran tulevan alkuja.  Kahdeksankymmnentä luvulla pihassa kasvavat norjanangervot olivat samalla paleltuneet. Oli nimittäin pitkään lähes neljänkymmen asteen pakkasia.  Muistan kun työkaverit kaivoivat keväällä kaikki pensaansa maasta ja ostivat uudet tilalle.  Itse tein tämän tapaisen leikkauksen pensaille ja syksyllä oli jo isot pensaat ja hyvinvoivat.  Oli paleltunut vain maan pinnalla olevalta osalta.  Juuristo oli säilynyt.  Tässäkin toivon, että sama tulee käymään.

Minulla on tapana uusia pensaita sillä tyylillä, että kun katajassa, männyssä, kuusessa, koivussa on kuivuneita oksia, kuorin ne puusta pois niin korkealle kuin yletyn.  Siitä kyllä aina puhetta riittää, että miten pääsis ylemmäksi ja isäntäkin huomauttelee, että taas on tullakin kuiva oksa.  Mutta kaiken kukkuraksi pesnaat ja puut tykkäävät siitä, että niitä siistitään ja alkavat kasvattamaan todella kauniita oksia lisää. Tätä odotellessa.

Ei kommentteja: