Katselen kaunista suomen sinitaivasta puiden takaa ja mietin, miten kaunis tämä Suomen luonto voikaan olla. Kohta saamme ihastella uutta kasvua, kauniita värejä luonnossa. Oletko huomannut värien eron kevään puhjetessa. Vihreä on aivan uutta kaunista, kirkasta kevätihmisen värimaailmasta. Puhtaita, raikkaita vähän pastellivärien kaltaisiakin. Ne värit saavat kevätihmisen puhkeamaan kukkaan ja loistamaan.
Tuo piha se aina alkaa ensimmäisenä kiinnostamaan, pitää rapsuttaa, kuoputtaa, tarkistaa kukkapenkkejä, kasvillisuutta. Ilman saasteet tuovat mukanaan sammalen pihalle. Itse olen useina vuosina kulottanut heti kun lumet sulaa. Ensin nurmikko täytyy rapsia koholle ja mielellään jos on muistanut edellisenä syksynä jättää ruohon vähän pidemmäksi niin polttaminen onnistuu parhaiten. Nytkään ei tule leviämisestä ollut vaaraa, kun ei rapsi reunoilta, joihin tuli voi levitä. Kulo ei pala, jos ei ole rapsittu kauttaaltaan kunnolla. Hyvä tuulinen ilma vie paloa eteenpäin. Jos sitten näyttää, että alkaa levitä niin vastatuli estää etenemisen. No minä ainakin teen näin, mutta ymmärrän, että missään asutusalueilla ei ole mahdollista, naapureiden ja tonttien läheisyyden vuoksi. Silloin on käytettävä sammalsyöppöä ja kakkia sammalen torjuntaan.
Tuo vanha kivistä rakennettu grilli paistaa makarat aivan samalla tavalla kuin joku hieno, uusi. Miksi muuten aina pitää olla niin steriiliä. Nyt taas kaikki markkinointikanavat ovat pullollaan toinen toistaan hienompia pihakalusteita, grillejä, kaikenlaista millää saadaan pihaan näköä. Eikö yksinkertainen riitä. Tunnelman tärkein osa on luonto, kaunis luonto ympärillämme, kuuntelemalla luontoa voin itse paljon paremmin. En sillä mitä hankin ympärilleni. Siinä on sen hetkessä elämisen salaisuus. Osaatko samaistua luontoon. Hylkää ajatukset. Ole hetkessä. Hiljaa itseksesi. Älä anna ajatusten häiritä. Siitä tulee vain niin valtavan hieno tunne, kuin puhdistuisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti